Mun piti voittaa lotossa ainakin ja lentään kauniiseen Pariisin eikä itkeä ollenkaan

Vuosi vaihtui ja taas pitäisi kai luvata jotakin. Tänä vuonna teinkin paljon lupauksia, joihin kuului mm. parisuhteemme sisäinen treenihaaste (jonka myötä lupauduin tekemään päivittäin lihaskuntoharjoituksia), terveellisempi elämä, säännöllinen (muu kuin koira-) urheilutreeni (josta olen ovelasti lipsunut pariksi vuodeksi pois) sekä lupaus olla ostamatta kaupan lisäainemössöleipiä (jonka vuoksi siis leivon kaksi kertaa viikossa itse leipää). Koiraharrastuksen puolella tehtiin yhteinen lupaus, että koirat saavat päivittäin vähintään tunnin mittaisen lenkin, ihan vain sen innostamana, että luisuttiin pois ahkerasta lenkkeilystä rempan ja muuton aikana. Takaisin kaidalle polulle siis!

Kävin kurkkaamassa blogista vuosi sitten tehtyjä lupauksia. Vuodelle 2013 tuli asetettua tavoitteita, jotka kuuluivat näin:

Jedin agi siihen kuntoon, että pääsisi vaikka epiksiin kokeilemaan. 
Check, chek, chek !!  Epiksissä käytiin juoksemassa muutama hassu rata, ja virallisissa juostiin varsin menestyksekkäästi kaikki kolme luvaa ykkösistä ja eka luva kakkosista. Toiveet ylitettiin siis huolella.

Jedin toko siihen kuntoon, että edes mölleihin pääsisi kääntymään.  Ja BH-koe läpi. 
Hups, taisi unohtua... Ei siis edes ajateltu tokokoetta saati BH-koetta. BH:sta oon melkein jo luopunut, koska seuraaminen.

Raxulle kuntoon tokon ALO-liikkeet ja seuran hallintakoe läpi, että päästään täysillä mukaan agi-touhuihin.
Check! Hallintakoe meni läpi heti alkuvuodesta. Alon liikkeet on jotakuinkin hanskassa, perusasento on tosi vino ja jäävät onnettomat. Seuraaminen saatiin melkein kasaan (koska se pelotti Raxua kovasti vielä kesällä).

Raxulle rakennetutkimus. 
Check, karvakaveri juoksentelee terveillä koivilla. Tuloksia odotellaan Kennelliitosta, mutta eläinlääkärin mukaan oikein siistit ja sehän on tärkeintä.

Itselle tavoitteeksi reipastuminen tokon suhteen ja tavoitteellisempi ja suunnitelmallisempi treenaaminen niin agissa kuin tokossakin, ettei tule aina vaan pyörittyä hölmönä ympyrää. Tokossa Jedin kanssa mahdollisesti joku preppikurssi.
Jotakuinkin check. Tokoa tehtiin hävettävän vähän (krhm, ei käytänössä lainkaan) ja kaikki mitä tehtiin tapahtui agitreenien välissä tai extempore kotona kaksi liikettä. Preppikurssille mentiin kyllä ja saatiin suoraan käsky siirtyä treenaamaan avo-ryhmään, joten ei me kai kaikkea olla mokattu tokossa? Agissa oli kyllä tavoitteellisempia treenejä ja keskityin ohjaustekniikoihin ja muuhun oheissälään entistä enemmän.

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut melko onnistunut. Koettiin todella huumaavia onnen ja onnistumisen hetkiä, mutta myös itkettiin muutamaan otteeseen. Agin osalta ylitettiin tavoitteet korkeammalta, kuin olisin ikinä osannut odottaa. Jedi paljastui oikeaksi agitykiksi ja totesin sen olevan kuin viini, joka paranee vanhetessaan. Huomasin luppiksen sopivan mulle kuin nenä päähän. Jedi oppi lähestulkoon uimaan ja noutamaan kepin lisäksi myös dummya vedestä (ainakin sille päälle sattuessaan).

Raxun kanssa kriiseiltiin ja ahdistuttiin, revittiin hiuksia päästä ja itkettiin vuoroin ilosta ja vuoroin surusta. Pikkukettu läpäisi kuitenkin sille asetetut tavoitteet kirkkkaasti ja ollaan ruvettu löytämään yhteistä säveltä. Harrastuksista ei luovuttu ja koira makaa edelleen meillä täällä kerällä omassa kopassaan, vaikka muutama ihminen ehdotti sen piikille viemistä viime kesänä. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä voisi olla meidän motto. Itse olen oppinut luovimaan eteenpäin ja soveltamaan sielläkin, missä sovellettavaa ei tunnu enää olevan. Nuori, erittäin aktiivinen mutta ah, niin herkkä, terävä ja huonohermoinen koira on kovin vaikea yhdistelmä. Vaan kyllä tästä noustaan. Koskaan tuskin mikään laji tulee olemaan kisakunnossa, mutta koiran aktivointi on meille tärkeintä. Omien henkisten kykyjen varassa! Ja oppihan Raxu uimaankin, joskin namilla houkuteltuna.

Vanhusten vuosi on ollut myös varsin mallikas. Rudolf vieraili lääkärillä hammaskiven poiston verran ja toipui muutaman päivän nukutuksestaan muuan muassa pissaamalla vanhoilla päivillään sänkyyn herätessään. Mökillä ukko eksytti Raxun metsään ja viihdytti isääni ja setääni köpöttelemällä perässä pitkin mökkirantaa. Uutin veriarvot saatiin kuntoon lääkitystä muuttamalla. Muutama hammas katkesi, mutta lääkärin mukaan niille ei ole tarvetta tehdä mitään. Silmän ja korvan tilanne pysyivät vakaina. Uuti on ollut anoppilassa hoidossa nauttimassa ainoan koiran etuoikeuksista säännöllisesti (anopin toiveesta) ja köllötellyt kainalossa. Ollaan käyty juoksemassa hömpsöttelyagia putkien ja siivekkeiden kanssa ja kesällä huomasin, että Vanhaneiti Epäsosiaalinen makasi kesätreeneissä tyytyväisenä puun alla treenilaukun päällä, vaikka ympärillä oli kymmeniä koiria.

Vuodelle 2014 yritin miettiä tavoitteita, mutta mitään kovin tähdellistä (joka olisi mahdollista toteuttaa) en saanut ylös, joten mennään näillä:

Jedille valmiiksi kontaktit ja keppikulmat. Jannikalle ohjaustekniikka kuntoon, huitominen pois.

Videoita treeneistä.

Raxulle stressitöntä elämää kera hassunhauskan harrastamisen. Tasapainoillaan sillä suojaverkottomalla trapetsilla ja toivotaan, ettei pudota.

Isolle ja kahdelle pienelle terveelle vetohommien opettelua, jahka saataisiin lunta.

Mejä-toimintaa ainakin spanielille, mahdollisesti myös pikkuketulle.

Uimaan talvella uimalaan, kesällä luontoon. Jos vaikka kakarat osaisi uida kesän lopussa.

Uutin sairaus pysyy hallinnassa vielä tämänkin vuoden. Tätä varten kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

Näillä mennään. Toivotaan vuodesta 2014 ihan huippua ja yritetään elää täysillä sekä vastoinkäymisissä että iloisissa hetkissä ja nauttia joka hetkestä! Tämä vuosi opetti, ettei nämä ihmeelliset pienet karvapallot ole täällä loputtomiin, joten jokaisesta hetkestä täytyy nauttia täysin siemauksin!