Terveiset sairastuvasta

Huomenna tulee viikko täyteen Jedin steriloimisesta. Juoksut oli ehtinyt loppua muutamaa viikkoa ennen leikkausta (varsinaiset juoksut olikin; ei tarjonnut pyllyä kellekään, mutta vuoti kyllä taas niin vietävästi) ja lääkäri oli leikatessa todennut, että juoksut oli taas aluillaan. Huh. Mitään syytä näihin kummallisiin hormoniongelmiin ei löytynyt, joten diagnoosia mihinkään suuntaan ei saatu. Lääkäri totesi vaan, että epänormaalia on. Nyt on Jedi kuitenkin kohtua kevyempi, joten toivotaan että hormoniongelmat katoaisi nyt ja jatkossa ei tarvitsisi tällaista miettiä. Ekan päivän spanieli oli tosi kipeä ja ihan ulalla saatuaan ison määrän vahvoja lääkkeitä, mutta seuraavana päivänä sitä sai jo kieltää loikkimasta sohvalle. Tikit on pysynyt tosi siisteinä ja haava on parantunut hyvin. Kauluri on Jedin mielestä ihan kamala.

Sopivasti samaan aikaan Jedin toipumisloman kanssa onnistuin hankkimaan itsenikin toipumislomalle naksauttamalla selkäni trampoliinilla (...) ja nyt vietetään sitten spanielin kanssa kesäpäiviä köllötellen. Jedi on riehumiskiellossa ja minä istumiskiellossa, joten sohva on meidän yhteinen tukikohta.

Meidän arjessa ei tapahdu ennen syksyä koirien osalta mitään jännittävää (toivottavasti ainakaan). Agilityssa käydään Raxun kanssa elokuussa kaksi kertaa ja Jedi lomailee aksasta suosiolla syyskuulle asti. Raxu viettää anoppilassa muutamia päiviä ja elokuun puolivälissä kaikki koirat lähtevät pariksi viikoksi lomille meistä: Jedi Poriin bullilauman jatkoksi, Raxu anoppilaan sylikoiran virkaa toimittamaan ja Rulle jää näillä näkymin kotiin hoitajan kanssa. Me ihmiset käydään allekirjoittamassa virastossa parit paperit, juhlitaan yhdet juhlat ja suunnataan etelän lämpöön. Ja sitten onkin jo syksy. Ennen juhlia pitäisi vielä haudata yhden pienen tuhkat, jotka käytiin hakemassa kotiin, ja jotka odottavat nyt kaapissa maahan pääsyä.