Epävirallisen voittoisa agilitykettu

Meidän uinuvassa pikkukaupungissa on aika harvoin mitään agility-toimintaa, joten kun Hausjärven Haukut järjesti epikset, niin olihan sinne pakko lähteä. Ja kun mölliradalla oli vain hyppyesteitä ja putkia, niin sain loistavan idean ilmoittaa pikkuketun mukaan. Raxun agilitytilanne on tällä hetkellä varsin hyvä. A:n juoksukontaktit sujuu (Raxulla on luonnostaan hyvä tahti A:lla, se juoksee tosi alas asti), puomin pysäytyskontaktit alkaa olemaan melko hyvät ja keinukaan ei jännitä yhtään. Hypyt ja putket on valmista kauraa ollut jo pitkään. Kepit on ainoat, jotka ei suju. Verkoilla ja ohjureilla nekin menee, mutta toistaiseksi ei vielä ilman. En ole kyllä toisaalta niistä jaksanut stressiä ottaa. Tehdään ohjureilla niitä ja hiljalleen vähennetään ohjureita. Keskeltä voikin ottaa jo parit ohjurit pois ja silti sujuu, mutta ei tässä ole mikään kiire. Kuitenkin tollainen hyppy-putki-rallattelu kuulosti Raxun kannalta hyvältä, joten otettiin suunnaksi epikset. Paikan päällä tajusin, ettei Raxu ole koskaan ollut edes kisaturistina mukana, mihin nähden  se otti homman aika rennosti. Olin melko varma, että kentällä se jäisi tuijottelemaan tai lähtisi kunniakierrokselle, mutta pikkukettu olikin pätevä. Ekalla radalla kettu oli tosi hyvin kuulolla ja keskittyminen oli ihan huipussaan, joten siltä radalta juostiin nolla. Tokalta radalta otettiin sitten tupla-HYL (putken väärä pää + vikan esteen ohi juokseminen). Selkeästi näki, että tokalle radalle odottelu ja lämpö alkoi tehdä tehtävänsä, koska Raxu haukkui radalla eikä lukenut ohjausta niin hyvin. Lopun eteen lähetyskään ei oikein sujunut, koska Raxu jäi tuijottelemaan mua ja oli selkeästi hiukan turhautunut. Hassu otus. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tosi tyytyväinen pikkukettuun, jolla pää kesti tosi hyvin. Kaikki meni huomattavasti paremmin kuin odotin, molemmat radat päästiin loppuun, Raxua ei ahdistanut tai stressannut ja oli kivaa! Hyvät fiilikset jäi. Tokan radan uunoilutkaan ei olleet sitä luokkaa, mihin Raxu on pahimmillaan pystynyt ja se kuitenkin yritti parhaansa. Jos olisin itse ollut skarpimpi ja ohjannut tarkemmin tokalla radalla, olisi sieltäkin ollut saumat saada nolla. Nytpä jatkossa tiedän, että odottelujen jälkeen pitää olla tiukempi ote koiraan, koska se ei kykene enää silloin lukemaan mitään sinne päin toisella kädellä -ohjausta. Lähdöt sujui hyvin molemmissa; koira odotti kiltisti paikoillaan ja käskyn saatuaan lähti esteiden yli tulemaan (Raxu on aina välillä kiertänyt kaikki matkan varrella olevat esteet yli menemisen sijaan...). Ketun ekan radan nolla riitti ykköspaikkaan ja Raxu kävi lunastamassa itselleen Hau Hau Championin nappulat, joita Herra Herkkis ei kuitenkaan voi syödä mahansa takia. Jedi kiittää treeninameista!

Jedi kävi samaisissa epiksissä tekemässä kesän luultavasti vikat aksat ennen ensi keskiviikon leikkausta. Eka rata hyllytettiin, koska olin, ilmeisesti rataan tutustumisesta asti, unohtanut yhden pikku mutkan radalta ja oikaisin puolessa välissä. Kerta se on ensimmäinenkin, eipä ole näinkään ennen käynyt. Tokalla radalla Jedi pääsi Elenan ohjattavaksi ja oli harvinaisen hämmentyneen oloinen. Jeppis jäi lähtöön istumaan ja lähti sieltä hyyyyvin hitaasti liikkeelle. Kepit meni lähes kävellen, pieni kunniakierros piti käydä tekemässä ("missä mamma?") ja vasta puolen välin jälkeen se taisi todeta, että Ellu on ihan hyvä tyyppi ja loppusuora olikin jo ihan vauhdikas. Nolla sieltä tippui ja Jedikin pääsi keikkumaan ykköspallille ja hakemaan lisää ruokapalkintoja. Ensi viikolla Jedi pääseekin lääkärin pöydälle ja sitten saikkuillaan ja parannellaan leikkaushaavaa. Jännittävää saada kuulla, mitä sieltä löytyy. Vai löytyykö mitään.