"Mulla on paha aavistus tästä kaikesta..."
Vaikka meillä on tällä hetkellä bannissa agility-radat, joilla on A, niin tajusin, että mehän voidaan ilmoittautua hyppyradoille. Oon tässä viikon verran pyöritellyt ajatusta, että osallistuisin viralliselle hyppyradalle spanielin kanssa, koska noita epiksiä on kuitenkin tullut kierrettyä hetken aikaa ja ne on mennyt ihan kivasti, lukuunottamatta sitä yhtä, jossa olin pihalla kuin katulamppu. Käytiin keskiviikkona seuran kesäkauden lopettavissa seuramestaruuksissa uusimassa viime kevään tulos mölliradalla ja napattiin jälleen kakkossija melko rumalla nollalla, mutta hei, nolla kuitenkin. Ja puolustuksekseni voin sanoa, että olin kipeä ja tehnyt pitkän päivän töissä.
Oon selaillut Sagin sivuja ja pohdiskellut ja mietiskellyt. Janakkalassa olisi ihan parin viikon sisään ollut yksi hypäri, mutta tarkempia tietoja katsoessa huomasin, että Jedin kasvattaja tuomaroi siellä, joten meidän osallistuminen kariutui siihen. Lisäksi pelkästä miettimisestä pukkaa stressi päälle, ja näinkin pari yötä sitten unta, että olin ilmoittanut meidät ensimmäiseen viralliseen kisaan, joka järjestettiin vaatimattomasti täyteen ahdatulla Olympiastadionilla. Myöhästyin rataan tutustumiselta, koska en osannut täyttää monisivuista paikalle saapumis -lomaketta, jossa kysyttiin kaikki oleellinen alkaen anturoiden väristä ja päättyen emonemonemon nimeen. Mikä kisastressi? Yllätin kuitenkin itseni ja kaikki muut, ja tänään Sagin sivu näytti meidän osalta tältä:
Hups. Kuinka tässä näin kävi?
Heei! Mun vakiopainajainen on se, että myöhästyn rataantutustumisesta ja se rata on niin mahdoton, ettei sitä voi muistaa pelkästään muita katselemalla! Yhdessäkin unessa se rata kulki kanttiinin kautta jne :o :D
VastaaPoistaJoo sama homma! :D Tai että koira onkin ykskaks niin nopea, että en pysy millään perässä. Odotan kauhulla sitä päivää, kun oikeasti unohdan radan kisoissa. Ei siinäkään mitään, jos muistaa väärin ja jatkaa vaan, mutta jos vaan tulee totaalinen black-out keskellä kenttää ja jään sinne tyhmänä seisomaan....
VastaaPoistaMun agikisapainajaiset menee aina samalla tavalla: myöhästyn rataantutustumisesta kokonaan tai rata on niin outo, että en ehdi katsoa kuin pari ekaa estettä kun aika jo loppuu SEKÄ radalla on mitä kummallisempia esteitä, ekassa painajaisessa piti mm. hyppiä putkien yli ja nyt viimeisimmässä radalle kuului kaikennäköisiä huonekaluja, joiden yli koiran piti määrätyllä tavalla mennä.
VastaaPoistaEn näköjän ole ainut joka näkee agipainajaisia! Tässä yhtenä yönä näin painajaista jossa ohjasin niin nopeaa cockeria etten pysynyt millään perässä ja koira oli aina monta kymmentä metriä mua edellä :D
VastaaPoista