Ei me tullakkaan vielä, kisakentät

Tänään mä sen päätin. Vuoden kontaktien hiomisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten tykkää meidän kontakteista (etenkään A:lla), joten aloitetaan kontaktit ihan alusta ja treenataan ne kuntoon, vaikka se kestäisi toisen vuoden. Ja miksi? Koska Jedi pysähtyy jostakin syystä istumaan kontakteille, mikä aiheuttaa A:lla sen, että sen takajalat muljahtaa kovassa vauhdissa ilkeästi. Kukaan muu kuin minä ei ole ollut asiasta huolissaan, mutta mua alkaa melkein oksettaa kun näen sen, koska se ei voi olla hyväksi koiran nivelille ja lihaksille. Joten nyt aloitan kontaktit ihan alusta, palkkaan oikeasta 2o2o-asennosta (siis seisoma-asennosta) ja toivon, että homma rupeaa sujumaan. A:lla aion opettaa koiran tulemaan vähemmällä vauhdilla alas, vaikka se viekin kallisarvoisia sekunteja. Mulle on kuitenkin tärkeämpää, että koira saa pysähdyttyä kontaktille turvallisesti, vaikka hävittäisiin sen takia koko kisa, kuin että se juoksee pari vuotta kovaa ja tekee äkkijarrutuksen ja on sairaseläkkeellä rikottuaan paikkansa. Jedi on kuitenkin mun harrastuskaveri, ei mun harrastusväline, ja sen terveys ja turvallisuus on tärkeämpää, kuin voittaminen. Eli siis mikä tavoitteena nyt tarkalleen ottaen on? Tavoite on saada Jedi pysähtymään 2o2o-tyylillä kontakteille, A:lla pysähtymään vasta alimmalle puolalle (ettei tule niin hirveää kulmaa selälle ja muljahdusta jaloille) ja hidastamaan A:n alastulossa vauhtia ja pysymään paikoillaan kontaktilla. 

 Ollaan ruvettu testailemaan erilaisia ohjauksia ja tänään totesin ilokseni, että viikossa koira on hahmottanut putkijarrun idean. Ollaan jarruteltu päivittäin ja muutenkin keskitytty hiomaan hyvin lyhyillä radanpätkillä erilaisia kompastuskiviä. Kepeillä pystyn juoksemaan jo pari metriä Jedin edellä ilman, että se häiriintyy ja jättää keppejä pujottelematta. Persjätöt ei toimi vieläkään niinkuin haluaisin, mutta tänään tehtiin jo muutama onnistunut, vaikka otin mukaan hämäävän putken suun.

Kyllä Jedistä tulee vielä varsin pätevä agispanieli, jahka musta vaan saadaan ensin jotakuinkin pätevä ohjaaja. Ketuttaa taas katsoa treenivideota, kun huidoin taas. Miksi omatoimitreeneissä on niin vaikea keskittyä pitämään kädet vakaina? Tarttisin jonkun mukaan huutamaan "KÄDET!" aina kun meinaan huitoa. Olisi todella opettavaista muutenkin päästä mukaan jollekin ohjaukseen keskittyvälle kurssille, missä mentäisiin vaan vaikka aitoja ja putkia, jolloin pääpaino olisi ohjauksessa eikä siinä, että osaako koira suorittaa esteen oikein. Pitää varmana ilmoittautua mukaan johonkin kehonhallintakursille!