Kävin eilen ajamassa mökkitien

Oltiin vajaa viikko Keski-Suomen maisemissa. Tekemättä mitään. Paino sanalla mitään. Kameraa jaksoin ulkoiluttaa viisi minuuttia ensimmäisenä päivänä ja puhelin lojui kamarissa tyhjän panttina, joten kuvasaldo reissulta on melkeinpä pyöreä nolla. Saattaa kameralla olla pari kuvaa, missä koirat makaavat pihalla, mutta siihen se sitten jääkin. Lepuutin hermojani lämmittämällä rannalla nököttävää puusaunaa, tarkastamalla aamuisin katiskan (jonka avulla sain saaliiksi elämäni pienimmän hauen, jolla oli mittaa reilut 10cm), soutelemalla pitkin tyyntä järveä, grillaamalla pihviä muurikkapannulla ja narraamalla kaloja virvelillä, johon en saanut koko viikon aikana aikaiseksi vaihtaa edes viehettä. Oli muuten rentouttavaa. Olisi melkein voinut olla vielä toisenkin viikon. Pojat paineli ympäri metsää (Rulle edellä ja Raxu kaukana perässä) kaiken maailman lintujen ja muiden ötököiden perässä ja Jedi viihdytti itseään jahtaamalla päästäisiä pihassa. Uuti lähinnä vaan oli. Raxu yllätti kaikki ja ensimmäisenä iltana lähti uimaretkelle, kun yritin houkutella Jediä veteen hakemaan namia. Raxu ui muina miehinä namien perässä pitkän aikaa ja sain houkutella sen takaisin rannalle. Hassu pieni eläin, koskaan ei tiedä, mitä sen päässä liikkuu. Jedi kunnostautui oikeana noutajana, ja ulisi laiturilla, kun heiteltiin uistinta. Lopuksi, täristyään ja ulvottuaan aikansa, se kipitti veteen ja lähti uimaan vieheen perään. Vissiin sillä on jotakin noutavan lintukoiran ominaisuuksia, koska siellä se ui tyytyväisenä keskellä järveä. Note myself: sido uimalelu virveliin siima päähän ja heittele, niin spanieli noutaa.

Kesken mökkireissun sain tiedon, että mun kausikortti on taas ladattu syyskuun alusta vuodeksi eteenpäin. Tästä innostuneena suunnattiin mökkiloman loputtua hallille, missä tein meille oikeasti ihan kivan ja helpon radanpätkän, mikä menikin sitten ihan pieleen. Jedillä oli liikaa intoa, kun oltiin pitkän tauon jälkeen taas hallissa, ja sillä meni ensimmäiset kymmenen minuuttia radalla hössöttämiseen, kun se ei jaksanut keskittyä kuuntelemaan vaan paineli häntä riemusta heiluen ympäriinsä ja pomppi milloin minkäkin esteen yli. Urpo. Lopuksi saatiin kuitenkin jotain tehtyä, mutta jätin suosiolla alun saksalaiset tekemättä ja tyydyin valssaamaan. Puomin kontaktit oli tosi kivat ja 2o2o:t sujui varsin hyvin, vaikka palkka oli odottamassa kauempana. Puomin kontaktit ei tuota ollenkaan niin paljon vaivaa, kun A:n. Lisäksi toimin opettajana, kun Anu halusi kokeilla ohjaamista sekä Uutilla (rimat alhaalla) että Jedillä. Emmä vissiin ihan käsi ole opettamisessa, kun Anu teki molempien koirien kanssa jo pienet radan pätkät, jotka sisälsi muutaman esteen ja yhden valssinkin. Aksa-kärpänen pääsi puremaan myös Anua, joka päätti kokeilla, miten sillä sujuu yhteistyö Raxun kanssa. Jännityksellä jäädään seuraamaan.

Mulle on iskenyt kaikkien aikojen pahin laiskuus sekä blogin päivityksen että valokuvaamisen suhteen. Ostin keväällä uuden kameran, josta puuttuvat kaikki automaattiset kuvausohjelmat, joiden avulla kuvasin käytännössä aina vanhan kameran kanssa. Nyt oon viettänyt aikaa lukien valokuvaussivustoja ja -ohjeita, mutta edelleen tulee niitä mystisiä kuvauskertoja, kun kaikki kuvat onkin mustia, vaikka luulin tehneeni kaiken kuten ennekin. (Kyllä, irroitin myös linssisuojuksen, hehehe!) Olin tottunut liian helppoon! Blogin suhteen tuntuu, ettei ole juuri kirjoiteltavaa. Aksaillaan, mutta kisoihin en uskalla ilmoittautua, koska en pidä meitä tarpeeksi hyvinä, ja treeneissäkin tehdään samoja juttuja pitkälti. Mulle on tainnut iskeä syysmasennus.

(Syysmasennuksesta huolimatta, osallistukaa pantakisaan! Vielä on pari päivää aikaa!)