maanantai 16. syyskuuta 2013

Koo niin kuin kontaktieste


Edellisen kirjoituksen jälkeen olen pohdiskellut meidän A:n kohtaloa. Oon googletellut, lukenut blogeja, katsonut videoita, jutellut ihmisten kanssa ja lueskellut kirjoja. Kauheasti on ihmisillä eriäviä mielipiteitä ja toiset on ehdottomasti jonkun asian kannalla ja toiset taas vastustaa juuri tätä asiaa, mitä toiset ehdottomasti kannattavat. Hankalaa. Kallistuin milloin millekin suunnalle kuultuani tai luettuani jonkun järkevältä kuulostavan mielipiteen. Lopulta kuitenkin aloin miettimään asiaa siltä kannalta, että jokainen koira on kuitenkin erilainen ja se, mikä toimii hyvin toisen pitkäjalkaisella, maksikokoisella (tai edes isolla medillä) koiralla ei välttämättä toimi minun pienellä, pitkäselkäisellä ja kohtalaisen lyhytraajaisella spanielilla, jonka kropan hallinta nyt ei vaan ole samaa luokkaa, kuin vaikkapa meidän shelteillä. (Tätä samaa kropanhallintajuttua luin ja kuulin monelta cockeri-ihmiseltä muutenkin) Lopulta päädyin vaihtamaan meidän A:n kontaktit juoksukontakteiksi. Tästä sain aika negatiivista palautetta monelta, mutta uskon, että tämä on oikea päätös Jedin kannalta, koska 2o2o-kontaktit tuntui A:lla olevan Jedille niin kovin vaikeat fyysisesti ja vihoviimeinen asia, mitä haluan, on että spanielilla hajoaa paikat. Varmasti tullaan tekemään pitkä tie, kun opetellaan uudet kontaktit ja varmasti tullaan ottamaan joskus hylly, kun koira päättää ponkaista vähän liian aikaisin pois A:lta, mutta mielummin niin, kuin että kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysäytän kontaktille ja lopulta koiralta hajoaa paikat.

Aloitettiin juoksukontaktien tekeminen ihan vain niin, että opetellaan nyt aluksi pois 2o2o:sta. Namipalkka tulee maasta esteen jälkeen niin, että Jedin on pakko tulla este loppuun saakka alas, jotta se saa palkan. Yritän näin välttää sen, ettei se opi hyppäämään ylhäältä palkan perään. Katsotaan, mitä tästä tulee. Löysin netistä lukemattomia opetustapoja, mutta osassa tavoista oli sellaisia apuväleineitä vaatimuksina, mitä meidän hallilta ei löydy, joten päädyin tähän tapaan. Tällä hetkellä tehdään A:ta yksittäisenä esteenä ja tullaan tekemään varmasti velä melko pitkään, mutta hiljaa hyvä tulee. Muille kontakteille jätän 2o2o-kontaktit ja ilokseni havaitsin, ettei Jediä tunnu ollenkaan hämäävän, että yhdellä ei tarvitse pysähtyä ja muilla tarvitsee. Sekä puomin että keinun kontaktit on mennyt nyt kuin vettä vaan. Spanieli on niin kovin taitava!


Oon ottanut nyt treenin alle kontaktien lisäksi myös pöydän ja kepit. Pöydälle Jedi on aina hypännyt hyvin, mutta siellä pysyminen on ollut toinen juttu. Ollaan tehty nyt pöytää yksittäisenä esteenä namilautasen kanssa ja hyvin alkaa spanielilla hahmottumaan, että siellä olisi tarkoitus pysyä myös ilman käskyä tai paikkamerkkiä. Kepeillä treenataan nyt sitä, että voidaan suorittaa kepit ilman, että kuljetaan käsi kädessä kaiken aikaa. Ongelma on ollut se, että Jedi ei ole malttanut pujotella ensimmäisiä välejä, jos minä olen ollut edellä. Nyt ollaan tehty keppejä niin, että mä olen seissyt milloin missäkin ja Jedi on joutunut hakemaan itsenäisesti ensimmäiset välit. Asiaa vaikeuttaa vähän se, ettei voida käyttää etupalkkaa, koska muuten Jediltä loppuu kiinnostus ja sen päähän mahtuu vaan ruoka (= spanieli säntää pää viidentenä jalkana possuilemaan ruoat ja unohtaa kepit). Kävin hakemassa koulutuspatukan, johon saa sisälle namia, ja kas kun on helppo palkata koira heittämällä patukkaa, kun kepit on suoritettu. Hyvin Jedi hakee kepit, kyllä se siis tietää, mitä kuuluisi tehdä. Malttia vaan lisää.

Pantakisan voittajan arvoin myös! Voitto meni Tainalle. Onnea vielä kerran!

4 kommenttia:

  1. Muutama spanielikysymys, olen iloinen jos kerkeät vastaamaan :-) Lopettiko Jedi minkä ikäisenä kasvamisen, entä minkä kokoinen hän on nyt? Oliko teillä havaittavissa murrosikää? Muuttuko luonne ensimmäisten juoksujen jälkeen, tasaantuiko tms.? Tuttavapiiriin ei oikein kuulu spanieleita, niin kasvattajan lisäksi on mukava kuulla muilta kokemuksia. Ja osaanottoni menetysten johdosta!

    VastaaPoista
  2. Kyllähän mä jaksan aina Jedistä kertoa. Varaudu siis hehtaariviestiin :D

    Jedi on tällä hetkellä (yhden virallisen mittauksen perusteella, jonka aion kyllä käydä uusimassa) 35,4cm korkea. Eli siis 5mm yli minirajan agilityssa. Cockeriksi Jedi on aika pieni, mutta Jedin emo ja emonemo ovat vielä pienempiä ja ovat kisanneet agilityssa mini-luokassa. Murrosikää meillä oli kyllä juu ja vieläpä aika pahana, mutta uskon, että siihen vaikuttivat myös muutokset, joita meidän elämässä tapahtui samoihin aikoihin: muutettiin lyhyen ajan sisällä monta kertaa ja laumaan tuli kaksi koiraa lisää. Jedi oireili eroahdistumalla ja laittoi meillä asuntoa remppaan ja koitteli hermoja. Muuten murkkuilu näkyi omapäisyyden lisääntymisellä ja Jediltä katosi normaaliin tapaan korvat ja kiinnostus ja se teki mitä huvitti ja milloin huvitti. Samoihin aikoihin Jedi aloitti myös ensimmäiset juoksunsa. Juoksut olivat ensimmäisen vuoden tosi kamalia, ja Jedi juoksi viisi kertaa ensimmäisenä vuonna. Muun ajan se oli valeraskaudessa. Meiltä katosi sisäsiisteys ja Jedi oli tosi huomionkipeä kokoajan, joten jouduttiin pitämään kylmää kautta, että saatiin eroahdistus vähemmälle, koska se oli lisääntynyt entisestään, kun juoksurumba alkoi. Juoksut kuitenkin tasaantui onneksi ensimmäisen vuoden jälkeen.

    Jedin luonne ei ole oikeastaan kummemmin tasaantunut mitenkään kertarysäyksellä, vaan pidän sen luonteen [i]kehittymistä[/i]enemmänkin sen ansiona, että ollaan tehty paljon työtä sen eteen, että saan Jediä aktivoitua riittävästi ja meidän yhteistyö paranee kaiken aikaa. Jedi on aika nollasta sataan –tapaus, eli kotona se makoilee usein kopassaan tai sohvalla kainalossa vaikka koko päivän, mutta kun lähdetään tekemään jotain niin se on täysillä mukana ja antaa kaikkensa.

    Jedi on pitkän linjan harrastuscockerisuvusta, joten en tiedä, kuinka paljon sen aktiivisuustaso, luonne ja käyttöominaisuudet eroaa ns. perusnäyttelylinjaisesta. Usein oon kuullut, kun ihmiset ihmettelee, että miten oon löytänyt näin hyvän cockerin, joka oikeasti haluaa työskennellä ja nauttii siitä ja jossa on sisua ja voimaa kun pienessä härässä. Tai sitten ihmisillä on vaan vääristyneet käsitykset cockereista.

    VastaaPoista
  3. Joo, meillä on alkanut nyt vajaan 8kk ikäisenä korvat olemaan välillä koristeena, välillä taas totellaan niin nätisti. Ylipäänsä välillä haluttaisi tehdä mitä lystää ja heilutetaan iloisesti häntää kun kielletään. Niin hirveästi eroahdistusta ei ole, vaan ennemminkin hellyyden tarve on lisääntynyt. Muutamia vahinkoja on päässyt usean kuukauden yhtäjaksoisen sisäsiisteyden jälkeen, joka myös enteilisi juoksuja. Aivan mainio spanieli, mutta välillä koiran ja omistajan hermoja kiristää, kun toinen ei tee niin kuin tahtoisi.
    Muistatko minkä painoinen Jedi oli 7-8kk ikäisenä? Minkä ikäisenä suurin piirtein kasvu korkeuden ja painon suhteen loppui? Kun on ensimmäinen spanieli, niin kysymyksiä on paljon :-)

    VastaaPoista
  4. En muista tarkkaa painoa, mutta veikkaisin sellaista kahdeksaa kiloa. Nykyään painoa on parhaimmillaan ollut 11kg, vaikka kylkiluut tuntuvat todella selkeästi. Lihasta vaan taitaa löytyä aika paljon. Paino pysyi samassa vuoden ikäisestä vajaaseen kaksivuotiaaseen, kunnes aloitettiin agilityn treenaaminen. Sen jälkeen paino on noussut ja pyörii 10-11kg välillä. Korkeuteensa Jedi kasvoi tosi nopeasti, puolivuotiaana oli jo melkein saman korkeuinen. Muutama sentti ehkä tuli vielä sen jälkeen, mutta tosi hankala sanoa, kun Jedi on niin pieni, niin eroa ei jotenkin oikein huomaa. Ensimmäinen virallinen mittaus tehtiin vasta viime keväänä.

    Toi taitaa olla spanielin perusluonnetta, että vaikka kieltäisi niin ne jatkaa, jos tekeminen on tarpeeksi jännää. Jedi on löytynyt moneen otteeseen keittiön pöydältä syömästä ruokia, jotka ei todellakaan ole sen ja joihin sillä ei olisi mitään oikeutta koskea. Ja kun kieltää niin häntä vaan heiluu. Jedille saa korottaa ääntä ihan kunnolla, että se tajuaa että nyt ei ehkä ollutkaan ihan niin hyvä juttu. Meillä on kaikki harrastaminen kyllä varmaankin helpottanut sitä kontaktin saamista koiraan. Ollaan pennusta asti harrasteltu sitä sun tätä ja mulla on paljon parempi kontakti Jediin varmaankin juuri sen takia, kuin avopuolisollani, joka ei tee mitään Jedin kanssa.

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!