Tänään suunnattiin aamulla auton nokka kohti Vantaata ja mölliagilitykisoja. Menomatkan istuin pelkääjän paikalla ED-pullo kädessä ja toivoin, etten nukahtaisi kesken radan. Nämä oli juurikin ne kisat, joihin alunperin ilmoitin myös Raxun, koska radalla ei ollut kuin A, aitoja ja putkia, mutta peruin osallistumisen Raxun viimeisimmän ahdistuksen takia. Kun näin radan mietin itsekseni, että jos Raxulla olisi sattunut olemaan hyvä päivä se olisi painanut koko radan alusta loppuun ennätysvauhtia, koska rata oli helppo. Oikeasti, helppo. Käytännössä suoraan juoksemista. Ainoa pieni juju oli aita, joka oli asetettu niin, että koira helposti takaakiersi sen, ellei ohjannut selkeästi. Saatiin Jedin kanssa juosta ensimmäisinä ja hölköttelin ensimmäisen radan ihan järjettömän hitaasti. Nolla napsahti, mutta harmitti, kun olisin saanut vauhtia reilusti lisää. Kaikki teki radan kahteen kertaan, ja seuraavalla kierroksella vetäisin vähän vauhtia lisää, mutta koska kakkoskierrokselle pienennettiin ihanneaikaa, niin ykköskierroksen tulos jäi voimaan parempana. Kovempaa olisi päässyt, koska rata sisälsi yhden valssin ja muuten sai hölkötellä suoraan. Kontaktilta otin muutaman lisäsekunnin, koska halusin testata, pysyykö Jedi namittomanakin (ja kisatilanteessa) kontaktilla vapautuskäskyyn asti. Pysyihän se. Sijoituttiin lopulta kakkosiksi ja napattiin ilmeisesti ainoina tuplanolla. Harmi, ettei molempien kierrosten yhteistulosta laskettu lopulliseksi tulokseksi, koska tehtiin ilmeisesti ainoina tuplanolla.
Talven agitreenit on nyt kokonaan takana. En raaskisi millään maksaa muutaman kuukauden hallivuokraa, joka on melkein saman hintainen kuin kahdeksan kuukauden talvikausi, ja yritän tässä selvitellä, onko meillä päin ulkokenttiä ja miten niille pääsee treenaamaan. Muutenkin olisi hyvä päästä erilaisiin paikkoihin treenaamaan, vaikka eipä noi vieraat esteet tuntuneet Jediä kauheasti jännittävän. Treenikaverit on kuitenkin kertoneet fiaskoista, mitkä on seurannut, kun koira on joutunut ylittämään väärän väristä puomia tai kun aidat onkin ollut erinäköisiä. Vaihtelu virkistää, tai ainakin opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!