Katseet kenttään, et kulmassa käännä selkää

Tänään käytiin vihdoin korkkaamassa agilitykentillä kaahailu seuran omissa hallimestaruuksissa. Tuttu halli ja tuttuja ihmisiä, joten mikäs sen parempi paikka aloittaa kisailut. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle ja ilmoittauduttiin mölleihin, että mä saan itselle kisavarmuutta. Koira varmaan juoksisi millaista rataa vaan jos ohjaaja osaisi. Otin ekaa kertaa mukaan oman häkinkin hallille ja Jedi oli tosi paljon rauhallisempi omassa häkissä kuin hallin lainahäkissä. Yleensä se huutaa kuin syötävä koko häkissä olo ajan, mutta nyt se tyytyi minien aloittaessa ulisemaan pari kertaa (koska rupesi kuulumaan ratakäskyjä ja olisi pitänyt ilmeisesti olla jo Jdin vuoro), mutta hiljeni taas tosi nopeasti. Sitruunapantakin oli mukana, mutta sitä ei tarvittu ollenkaan. Mahtavaa! Rata oli aika kiva, vaikka aluksi jännittikin kamalasti kakkoseste, kun se ei ollut suorassa linjassa. Mölleille annettiin armoa ja saatiin valita kontakti tai kepit. Olin ollut jo ihan varma, että otan kepit, mutta sitten Jedi alkoi oikomaan ja joudui miettimään uusiksi. Pidin sormia ja varpaita ristissä, että radalla olisi puomi tai edes keinu, mutta ei. Ystävämme A:han se siellä. Vielä siinä ilmoittautuessa mietin pääni puhki, että otanko kontaktin vai kepit ja lopulta päädyin kontaktiin. Syteen tai saveen. Päätin, että jos koira karkaa kontaktilta, niin otan hyllyn ja ohjaan sen takaisin esteelle ja tehdään onnistunut kontakti. Mutta mitä vielä. Kun päästiin radalle astuin ensin Jedin tassulle ennen lähtöä, minkä takia missasin lähtövihellyksen ja jouduin sitä tuomarilta kyselemään. Kakkosesteellä ei ollutkaan mitään ongelmaa ja pari muuta jännitysmomenttia, joissa piti kiertää houkuttelevasti tyrkyllä oleva este, meni kuin vettä vaan ja A:n kontaktille Jedi pysähtyi hienosti. Pituudella en nähnyt, osuiko Jedin tassu yhteen osaan ja radan jälkeen kyselin kamalasti ihmisiltä, että nousiko tuomarin käsi. Ei ollut noussut. Sijoituttiin toisiksi ja hävittiin reilu sekuntti ensimmäisille (joka oli mun kouluttaja ja hivenen kovatasoisempi ohjaaja kuin minä itse, joten ei kyllä harmittanut pätkän vertaa). Mahtava aloitus meidän kisailuille!

Videota pitäisi olla äidin kamerassa, mutta sen laadusta en tiedä. Voin laittaa sen tänne jahka saan sen ja siinä näkyy jotain muutakin kuin tyhjä rata. Alla kuitenkin ratapiirros (oli se jotakuinkin tollanen!), jos se jotakuta kiinnostaa. Kauheet tärinät ollut päällä koko kisan jälkeisen ajan. Mikä kisajännittäjä?