Tapahtui ihme. Minä, maailman aamu-unisin ihminen, nousin lauantaiaamuna kello kahdeksan ylös ja olin puoli yhdeksältä ulkona pikkukoirien sekä kameran kanssa. Yritettiin bongata kevättä, joka vielä alkuviikosta oli visusti kateissa. Sveitsin koirakenttä, jonka läpi kävellään meidän peruslenkillä (ja jossa treenataan kesäisin agia), oli vielä alkuviikosta paksun lumikerroksen alla, mutta nyt lunta oli enää pari hassua kasaa. Nähtiin koivuissa pienen pieniä silmuja ja kahlattiin mutavellissä. Ehkä se on sitten vihdoin kevät. Talven agility-treenit on nyt treenailtu, koska maanantain vuoron tilalla kisaillaan seuran hallimestaruudesta. Keskiviikkona käännytään vielä hallilla ylimääräisissä agi-treeneissä ja sitten odotellaa, että saadaan kenttä kuivaksi ja päästään ulkotreeneihin. Nyt olisi Jedillä hyvin aikaa ensi viikolla aloittaa juoksut, niin päästäisiin kesätreeneihin täysillä mukaan ja saataisiin heinäkuussa viettää mökkielämää ilman juoksuja. Yhdet juoksut tilattu siis, kiitos. Mieluiten alkamaan ensi viikon torstaina.
Treenailut on ollut muuten melko vähissä. Raxun kanssa oon naksutellut, koska tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mitä sen pää kestää on pelkkä naksuttelu ja namin anto. Ehkä ruvetaan treenaamaan nakin syönti -kisoihin, tosin niitä Raxun maha ei taida kestää. Jedin kanssa kokeiltiin muutaman kerran estehyppyä hallilla, mutta mitään kummallisempaa ei olla tehty. Tuntuu, että itsellä on mennyt vähän maku touhuamiseen, kun stressaa se, että koiraa stressaa. Oravanpyörä.
Oon ollut muuten ahkera taas talven aikana. Uutin kurapukua jouduttiin tuunaamaan kovalla kädellä, koska se oli Hurtan vanhaa mallia, missä oli kauhean kireät puntit. Leikattiin siis puntin lyhyemmiksi, että menee päälle, mutta en saanut koko talven aikana aikaiseksi kaventaa lahkeita sopiviksi. Siinä olisi tosiaan mennyt puoli tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!