Minut ympäröit tyhjyydellä, jotta voisin nähdä, jotta oppisin itse mitä tunnen ja tietäisin sen

Tätä hetkeä kartoin tätä väistin, tätä niin pelkäsin  Sen on tultava loppuun  nyt on aika viimeiseen tiimaan
 Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
 Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää  Mutta tiedän et on turhaa armoo viivyttää

Sanat ei riitä. Ei taas. Eilen, 27.6. klo 23.42 lähti maailmasta pieni suuri sankari. Uuti nukahti eläinlääkärin avustamana Anun syliin. Ehdittiin nauttia kesän kauneimmasta auringonlaskusta pihalla ja hyvästellä rauhassa. Kaikki kävi kovin nopeasti. Nyt ei Uutia enää satu. Kiitos kaikesta. Uuti opetti ettei tarvitse olla suuri ollakseen vahva ja että elämästä tulee nauttia kaikesta huolimatta. Uutin neljävuotissyntymäpäivillä Anu ja Uuti tekivät sopimuksen että Uuti elää 8-vuotiaaksi ja sen se teki: 8-vuotispäivästä on aikaa melkein kuukausi.  Viisi vuotta taistelua imhan kanssa on pitkä aika. Kiitos kun jaksoit. Superkoirakaan ei vaan voi jaksaa kaikkea.

Nyt ei pysty kirjoittamaan muuta... Sanat puuttuu. Kun tultiin kotiin pelkän kaulapannan kanssa soi radiossa Apulannan Armo. Sama kappale soi aamulla.  Vuosien jälkeen.