Sun ei tarvitse olla suuri ollaksesi vahva

Kaikille blogin lukijoille on varmaan tullut jossain määrin tutuksi lyhenne IMHA. Se sairaus, jota meidän Uuti sairastaa. En ole kuitenkaan koskaan avannut Uutin sairautta sen enempää. Vuosien aikana pyyntöjä on kuitenkin tullut ja nyt kun 8 vuoden rajapyykkikin on saavutettu on ehkä vihdoin aika nostaa kissa pöydälle ja kertoa Uutin sairaudesta. Itse en ollut kuvioissa mukana taudin puhkeamisen aikaan, mutta lääkärin dokumentit on säilytetty ja Anulta kyselin loput ja niistä yritin kasalta järkevän tilannekatsauksen. Eläinlääkärin dokumenteista lainatut kohdat on kursivoitu.

Lauantai 10.10.2009
Uuti oli aamusta asti ollut hiukan väsyneen oloinen. Lenkillä se oli tassutellut laiskan oloisesti ja kotona maannut omissa oloissaan. Apaattisen olon vuoksi kontaktoitiin eläinlääkäriä, joka käski seurailla ja tulla käymään jos tulee jotain akuuttia muutosta. Uuti reagoi ihmisiin heilauttamalla laiskasti häntää, mutta muuten lähinnä makasi nukkumassa. Illalla sen vointi kuitenkin romahti. Uuti ei jaksanut enää nousta jaloilleen ja laski alleen. Pystyyn nostettaessa sen jalat eivät kantaneen. Oli lauantai-ilta, minkä vuoksi ainoa päivystävä lääkäri oli Viikin yliopistollinen eläinsairaala. Uutin onneksi Viikki oli lähellä ja sinne pääsi autolla nopeasti.

Uuti tuotiin Helsingin yliopiston pieneläinsairaalan päivystykseen heikotusoireiden vuoksi. Uutille tehtiin yleistutkimus, jossa todettiin vaaleat limakalvot ja voimakas sivuääni sydämessä. Uutin rintaontelosta otettiin röntgenkuvat ja siitä otettiin verinäyte. Verinäytteestä kävi ilmi, että Uutin punasolujen tilavuusosuus, hematokriitti, oli hyvin alhainen (7%, viitearvo 38-57%) ja veri sakkasi, kun se sekoitettiin keittosuolaliuoksen kanssa. Uuti otettiin teho-osastolle.

Kun Uuti otettiin tehohoitoon, lähetettiin omistajat kotiin lepäämään. Eläinlääkärin ennuste ei ollut kovin valoisa: Uutin ei uskottu selviävän yön yli, se oli käytännössä jo puolikuollut. Lääkäri lupasi, että mikäli koira pysyy hengissä, ei hän ota yhteyttä ennen aamua. Jos yöllä tulee puhelu, ei mitään ole enää tehtävissä. Yöllä tuli puhelu. Lääkäri kuitenki soitti pyytääkseen luvan tehdä Uutille verensiirto viimeisenä mahdollisuutena. Kaikki muut kortit oli jo käytetty. Lupa annettiin.

Uuti sai verensiirron. Lisäksi sille aloitettiin suonensisäinen nestehoito, antibiootti mahdollisen punkkivälitteisen taudin varalta, joka olisi voinut laukaista immuunivälitteisen anemian, sekä kortisoni, jota käytetään immuunivälitteisen anemian hoitoon. Tukihoitona Uutille aloitettiin mahansuojalääkitys ja asetyylisalisyylihappo ehkäisemään veritulpan syntymistä.

Sunnuntai 11.10.2009
Sunnuntaina Uuti oli kohtalaisen reipas ja sen limakalvot olivat vaaleanpunaiset. Punasolujen tilavuus oli 16%. Uuti söi vähän. Hoitoja jatkettiin ennallaan.

Verensiirto elvytti Uutin. Sunnuntaina se jaksoi kävellä ja reagoi ympäristöön. Koira heräsi kuolleista. Vaikka lääkärin raportissa puhutaan autoimmuunisairaudesta, ei sunnuntaina ollut vielä mitään tietoa, mikä Uutia vaivasi. Ainoastaan epäilyksiä ja arvauksia, jotka eivät panikoivia omistajia juuri lohduttaneet. Uutin selviämisestä ei ollut vielä mitään takeita ja takapakkeja pelättiin.

Maanantai 12.10.2009
Maanantaina Uutin vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä. Uutin kohtu oli hieman turpea viitaten johonkin juoksun vaiheeseen. Muutoin vatsaontelon elinten kaikuisuudessa ja koossa ei ollut hälyttäviä muutoksia. Sydämen ultraäänitukimusta ei tehty, sillä punasoluosuus oli yhä alhainen. Alhainen punasoluosuus aiheuttaa pyörrevirtausta ja voi näin ollen aiheuttaa sivuäänen. Koska Uutin yleisvointi oli kohtalaisen hyvä, ei tutkimusta ole tässä vaiheessa mielekästä tehdä. Uutin verinäytteestä tutkittiin vielä punkkivälitteisten bakteerisairauksien vasta-aineet ja verta lähetettiin Anaplasma-bakteerin perimän eristykseen (vasta-aineet nousevat joskus viiveellä). PErimän esitys valmistuu 1-2 viikon kuluessa. Uutin seerumin perusveriarvoissa maksa-arvot olivat koholla. Tämä on tyypillistä kortisonilääkitysellä.

Kokeet jatkuivat ja jatkuivat. Mitään selvää ei vieläkään varmistunut. Epäilyksiä punkin aiheuttamasta taudista, mutta ei muuta. Arvot heittivät edelleen. Kunnes lääkäri vihdoin teki diagnoosin.

Diagnoosi:
- epäilty primääri IMHA eli immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia.
Uutin hoito kotona:
- Prednisolon-kortisoni tästä illasta alkaen
- Imurel-solusalpaaja tästä päivästä.
- Doximed-antibiootti Anaplasman varalta tästä illasta.
- Famotidiini-mahansuojalääke tästä illasta.

Vihdoin Uutille saatiin diagnoosi. Vihdoin joku osasi kertoa, mikä pienellä oli hätänä. Lääkkeitä koira sai jättiläismäisellä annoksella. Yritin etsiä tuon aikaisia reseptejä, mutta en löytänyt. Anu kuitenkin muisteli, että kortisonin annokset olivat isompia, kuin mitä hänen omalle äidilleen oli määrätty hetkelliseen käyttöön. Suuri annos pienellä koiralla.

Mikä kumma tuo IMHA sitten oikeastaan on? IMHA on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusmekanismi häiriintyy ja alkaa tuhota elimistön omia punasoluja. Kehossa punasolujen tehtävä on kuljettaa happea verenkierron mukana kudoksille. Kun punasolut tuhoutuvat, eivät kudokset saa riittävästi happea ja elimistö kärsii hapen puuttesta. Tyypillisiä IMHAn oireita ovat ruokahaluttomuus, heikotus, tihentynyt hengitys, kuume, keltaiset limakalvot suussa ja silmissä sekä tumma virtsa. Oireet alkavat yleensä nopeasti, mutta taudista esiintyy myös hitaasti etenevää muotoa. Suurimmalla osalla lemmikkejä taudin syytä ei tiedetä, jolloin sairautta kutsutaan idiopaattiseksi eli primaariksi IMHAksi. Joskus taudin saattaa laukaista esim. tulehdus, rokotus, lääkkeet tai kasvainsairaudet. Tällöin sairautta kutsutaan sekundaariseksi IMHAksi. Suurin osa sairastuneista koirista on keski-ikäisiä (Uuti teki tähän poikkeuksen). Tauti on yleisempi puhdasrotuisilla kuin sekarotuisilla koirilla, ja nartut sairastuvat useammin kuin urokset. IMHA on todennäköisesti perinnöllinen, mutta tarkkaa tietoa perinnöllisyydestä ei ole.

IMHAn hoitona käytetään yleensä ensisijaisesti elimistön puolustusmekanismia vaimentavaa eli immunosupressiivista lääkitystä. Koska elimistön puolustuskyky heikkenee on tärkeää, että muut tulehdussairaudet poissuljetaan ennen hoidon aloittamista. Ensisijaisesti käytetään kortisonia. Kortisoni lisää ruokahalua, virtsan määrää ja läähätystä. Jos kortisonia käytetään pitkään se aiheuttaa lihaskatoa ja huonontaa turkkia. Joskus pelkkä kortisoni ei riitä. Tällöin hoitoon voidaan lisätä toinen immuunivastetta heikentävä lääkitys. Vaikeasti sairas koira vaatii usein hoidon alussa sairaalakäyntejä ja jopa verensiirron.

IMHAn ennuste vaihtelee. Yleensä hoito alkaa tehota 3-5 vuorokaudessa. Jos alkaa. Osa potilaista paranee ja lääkitys voidaan lopettaa 4-6 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Kaikki sairastuneet eivät kuitenkaan vastaa hoitoon ja osa ei jaksa taistella, vaan menehtyy hoidoista huolimatta. Joskus paraneminen alkaa hyvin, mutta tauti uusii myöhemmin. Joissain tapauksissa, kuten Uutin kohdalla, immunosupressiivista lääkitystä joudutaan jatkamaan koko elämän ajan. IMHA-koiraa ei tule missään tapauksessa käyttää jalostukseen. Uutin kohdalla on kaiken aikaa olemassa riski, että Uuti lakkaa vastaamasta lääkkeisiin tai tauti uusii entistä ärhäkämpänä.

Sairastumisen, tehohoidon ja lääkkeiden aloituksen jälkeen Uutin vointi koheni. Se muuttui nirsosta shelttirääpäleestä kaikkea syöväksi ahneeksi elukaksi, joka veteli roskat, koirankakat ja pöydältä varastetut ruoat suuhunsa nopeammin, kuin kukaan ehti edes tajuta. Muutoin Uuti piristyi, sillä ei ollut pissaongelmia, joista osa kortisonilääkityksellä olevista kärsii eikä sairaus tuntunut palaavan ärhäkkänä. Uutin kanssa luovuttiin raskaista harrasteista, kuten agilitysta, jossa se oli mitä näppärin. Kotiin palattua Uuti muuttui entistä aremmaksi ja säikymmäksi. Silloinen toinen omistaja oli todennut, että Uuti ei ollut enää sama koira, joka vietiin sairaalaan. Se palasi säikkynä ja äärettömän ahneena, tarkoituksenaan lähes syödä itsensä hengiltä. Rokotusten puuttumisen vuoksi myös näyttelyharrastus jäi. Uuti siirtyi viettämään vapaaherrattaren elämää ja omistajat etsivät siitä jatkuvasti merkkejä sairauden uusimisesta.

Keskiviikko 21.10.2009
Uuti tuotiin Yliopistollisen Eläinsairaalan sisätautiosastolle IMHAn kontrolliin ja sydämen ultraäänitutkimukseen. Uuti on voinut hyvin lukuun ottamatta ilmennyttä säikkyyttä. Uutille tehdyssä yleistutkimuksessa ei todettu muuta merkittävää kuin voimakas sivuääni. Uutista otettiin kontrolliverinäytteenä seerumin perusveriarvoja sekä täydellinen verenkuva. Veren punasoluosuus oli noussut jo hienosti ja oli melkein 25%. Huomautus: voimakas trombosytoosi eli liikaa verihiutaleita, jättimuotoja. Maksa-arvot olivat kohonneet huomattavasti, mikä on tyypillistä kortisonilääkitykselle. Muissa arvoissa ei ollut normaalista poikkeavaa. Sydämen ultraäänitutkimuksessa mitraaliläpässä on lievä vuoto. Anemia saattaa vahvistaa sivuääntä.

Sivuääni Uutilla todettiin jo pentutarkastuksessa, tosin todella vaimeana. IMHAn puhjetessa sivuääni kuitenkin voimistui, mikä on tavallista IMHAssa. Uutin paraneminen kuitenkin jatkui lupaavasti. Tauti ei tuntunut uusivan ja koira vastasi lääkkeisiin hyvin. Lääkitystä jatkettiin ennallaan suurilla annoksilla. Uuti ei kuitenkaan palautunut samanlaiseksi, kuin se oli ennen sairastumistaan. Kortisonin vuoksi se oli edelleen  ahne ja elämän kiintopisteeksi muodostui ruoka. Aika oli ilmeisen raskasta, koska silloiselle toiselle omistajalle oli tullut jopa ajatuksia koiran päästämisestä paremmille lenkkimaastoille.

Tiistai 10.11.2009
Uuti tuli verinäytekontrolliin. Uutilta otettiin pieni verenkuva ja perusveriarvot, jotka lähetettiin laboratorioon. Yleistutkimuksessa Uutin vointi oli hyvä ja limakalvot normaalin väriset. Lääkitystä jatketaan ennallaan.

Hiljalleen Uutin veriarvot rupesivat loksahtelemaan takaisin viitearvoihin ja lääkityksiä alettiin pienentää. Lopulta päästiin lääkitykseen, jossa Prednisolonia annettiin kahden päivän välein 7,5mg ja Imurelia viiden päivän välein 25mg. Kortisonin takia Uuti keräsi hieman massaa, josta eläinlääkärit jaksoivat huomautella. Perusolemukseltaan Uuti oli kuitenkin iloinen ja toimelias eikä sen olisi uskonut sairastavan vaikeaa sairautta. Suurin jännitysnäytelmä oli, kun Uutin suusta löydettiin suuri patti. Koira toimitettiin jälleen lääkäriin, joka totesi nopealla vilkaisulla patin olevan kasvain. Laadun varmistamiseksi patista otettiin koepala, mutta lääkäri kehotti valmistautumaan syöpädiagnoosin mahdollisuuteen. Uutille määrättiin lisäksi kaiken varalta antibiootit, jotka aloitettiin samana iltana. Aamulla patti oli kadonnut. Eläinlääkäri soitti ja kertoi, että patti oli ollut tulehduspesäke, joka oli muodostunut, kun Uuti oli ilmeisesti purrut kieleensä. Säikähdyksellä selvittiin! Uuti oli kuitenkin todella varautunut ihmisiä kohtaan ja uusien ihmisten keskellä todella jännittynyt, jopa stressaantunut. Tämän uskottiin johtuvan sairaudesta, mutta nykyään olemme tulleet tulokseen, että arkuus oli lähinnä aiheutunut ympäristöstä ja siitä, miten koiraa säälittiin ja surkultetiin.Surkuttelu loppui, kun entinen omistaja poistui kuvioista. Uutin turkin laatu huononi kortisonin myötä ja se menetti turkkinsa paksuuden. Turkki myös hilseili, mikä on yleistä kortisonilääkityksellä. Uutin kontrolliverikoeväliksi vakiintui noin puolen vuoden välein. Veriarvot pysyivät pitkään todella hyvinä ja Uutin vointi oli hyvä. Sitten IMHA taas antoi kuulua itsestään. Loppukesästä 2012 Uuti alkoi kuitenkin vaikuttamaan tavallista väsyneemmältä. Loppusyksyn aikana se väsähti muutaman kerran metsälenkillä niin, että saimme kantaa sen kotiin, koska se jäi istumaan keskelle metsätietä ja kieltäytyi liikkumasta. Eläinlääkäriä konsultoitiin ja hän kehotti puhumaan asiasta puolivuotistarkastuksessa. Uutin korvaan oli lisäksi ilmestynyt hilseilevä alue, josta tippui karvoja ja joka hiljalleen levisi. Korva ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan Uutia. Jo aikaisemmin Uutin silmään oli alkanut muodostua valkoinen läikkä, joka todettiin kontrollitarkastuksessa pigmenttimuutokseksi. Eläinlääkäri ei uskonut sen olevan kaihia. Silmä reagoi eläinlääkärin tutkimuksessa valoon, mutta kotioloissa huomasimme, ettei Uuti siristänyt silmäänsä, jos auringonvalo osui siihen. Pigmenttimuutos jatkoi kasvuaan.

Maanantai 10.12.2012
Uutilla on kahden ja puolen vuoden ajan ollut IMHA, jota on hoidettu lääkityksellä ja vointi on ollut hyvä. Uuti on kohtuullisen hyväkuntoinen eikä sillä ole esiintynyt lisääntynyttä juomista ja pissaamista haitaksi asti. Karva on kiillotonta ja iho hilseilee, mikä on tyypillistä tällaisella annostasolla. Yläleuan vasemmanpuoleinen iso väliposkihammas P4 on lohjennut ienrajaan. Muuten yleiskunnossa ei ole huomautettavaa. Verinäytteissä punasolujen määrä on alhaisempi kuin aiemmin, mutta vielä viitearvojen rajoissa, eikä näy merkkejä punasolujen hajoamisesta. Valkosolujen määrä on laskenut selvästi viitearvojen alapuolelle. Maksa-arvo ALAT ovat koholla, aiemmin ovat olleet viitearvoissa. Tulosten pohjalta lääkeannosta täytyy laskea. Jatketaan lääkitystä Imurel 25mg seitsemän päivän välein ja Prednisolon 5mg joka toinen aamu. Kontrolliverikoe 6-8 viikon kuluttua. Suositellaan pernan sekä kohdun poistoa sekä rikkoutuneen hampaan poistoa nukutuksessa.

Lääkäristä saatiin syy siihen, että Uuti oli ollut voipunut: veriarvot olivat karanneet viiterajoista. Lääkitystä muuttamalla Uuti piristyi silminnähden ja jaksoi taas entiseen tapaansa. Oltiin jo maalailtu piruja seinille ja oltu varmoja, ettei Uuti tule enää takaisin lääkärireissulta. Kontrolliverikokeessa arvot olivat taas normaalit ja tätä samaa lääkitystä jatketaan edelleen. Lääkärin suosittelemaa sterilisaatiota ja pernan poistoa ihmeteltiin ja mietittiin pitkään. Kohdun ja pernan poisto vähentää riskiä, että IMHA uusiutuu, mutta Uutin sydän ei kuitenkaan ole terveimmästä päästä ja konsultoimme vielä toista eläinlääkäriä, joka oli sitä mieltä, ettei Uutin ikäistä sydänsairasta sekä muuten vaikeasti sairasta koiraa ole järkevää nukuttaa ja tehdä sille isoja leikkauksia. Uutin sydän ei välttämättä kestä nukutusta ja sen kroppa ei välttämättä jaksa parantua isoista leikkauksista. Hammasta lääkäri tarkasteli pitkään ja totesi sen olevan haljennut niin siististi, ettei sitä ole syytä poistaa. Nukutusta pyritään välttämään viimeiseen asti. Muutamaa kuukautta myöhemmin Uutilta lohkesi alaetuhammas luun syönnin yhteydessä, jota myös näytettiin omalääkärille. Myös tämä hammas oli lohjennut siististi eikä sen poistoa nähty tarpeelliseksi.

Tällä hetkellä Uutin vointi on kohtalaisen hyvä. Pigmenttimuutoksesta kärsinyt silmä ei reagoi valoon enää juurikaan ja ilmeisesti siihen on hiljalleen muodostumassa kaihia. Lisäksi Uutin näkö tuntuu huonontuneen ja etenkin hämärässä se on ottanut tavaksi varoittaa liikkeestä eli ihmisistä, koirista ja pakoon juoksevista rusakoista. Uuti on tätä nykyä todella sosiaalinen ja toimealias koira, joka käy moikkaamassa uudet ihmiset läpi hetken epäilyn jälkeen. Sosialistamisessa tehtiin iso työ ja vietiin koiraa uusiin paikkoihin, eikä sitä enää hyysätty ja nostettu syliin tärisemään. Muutos käytöksessä alkoi tapahtua todella nopeasti. Ruoka maistuu edelleen todella hyvin ja muiden koirien jätökset on suurta herkkua (yäk). Alkuvuodesta 2013 vaihdettiin Uutille ruoaksi Profinen Salmon And Potatoes Hypoallergenic ja turkin laatu parani huomattavasti: hilseily väheni ja Uuti kasvatti jälleen turkkia. Turkki on edelleen hyvä ja samalla ruoalla mennään. Korvan kaljuuntuminen on jatkunut, mutta ei enää samalla tahdilla. Ilmeisesti kyseessä on kortisonin aiheuttama ihomuutos. Kaiken kaikkiaan Uuti on kuitenkin reipas ja aktiivinen koira, joka näyttää nauttivan elämästään. Sairastumisesta on kulunut lähes viisi vuotta ja kukaan ei olisi uskonut, että Uuti olisi yhtä täällä. Tuossa se kuitenkin nukkuu jaloissa tyytyväisenä. Välillä Uuti säikäyttää meidät perinpohjaisesti, kuten pari vuotta sitten jouluna, kun sen mahaan ilmestyi mustelmia, joita se aristeli. Mustelmat katosivat muutamassa päivässä ja sen arveltiin ottaneen vain osumaa metsässä. Valvottiin kuitenkin koko yö paniikissa, soiteltiin Viikkiin ja pelättiin, että koira kuolee. Muutama päivä sitten Uuti nukkui huonossa asennossa eteisessä kenkien päällä ja sen takajalat ilmeisesti puutuivat. Voi sitä kauhua, mikä iski, kun koira nousi seisomaan ja sen takajalat eivät olleet kantaa. Hetkeä myöhemmin se kuitenkin loikki keittiöön etsimään leivänmuruja pöydän alta. Toisinaan Uuti myös nukkuu kauhean sikeästi ja sitä saa käydä tönimässä hereille.

Alkuvuonna 2013 saatiin kamala muistutus IMHAn armottomuudesta, kun hurmaava seropipoika Aksu hävisi taistelun IMHAa vastaan kolmen kuukauden taistelun jälkeen. Aksun kohtalo oli muistutus siitä, miten salakavala tauti tämä onkaan. Ollaan tehty päätös, että jos Uuti lakkaa vastaamasta lääkkeisiin tai sairaus uusii ärhäkkänä, ei laiteta vanhaa koiraa enää verensiirtoihin ja tehohoitoihin. Uutilla on oikeus lähteä arvokkaasti. Niin kauan, kuin se saa elää kivuttomasti ja onnellista elämää, emme kuitenkaan näe syytä viedä sitä viimeiselle matkalle. Tällä hetkellä veriarvot ovat taas todella hyvät ja kontrolleissa ei ole ilmennyt mitään erikoista. Kesän kuumien kelien jälkeen käydään taas arvioimassa hampaiden tila ja katsotaan, pitääkö haljenneet hampaat poistaa ientulehduksen välttämiseksi, mutta tällä hetkellä keskitytään vain nauttimaan kesästä supersheltin kanssa. Uuti näytti kaikille, ettei tarvitse olla iso ollakseen vahva. Riittää, kun on tahtoa elää.