Superspanieli vastaan hellelukemat

Kesä tuli sitten urakalla. Lämpötilat on huidellut hellelukemissa ja mun vaatetus on koostunut shortseista ja hihattomista. Me likes! Koiraharrastuksen kannalta tää on kuitenkin melko kökköä säätä, koska koira ei niinkään arvosta tällaisia lämpötiloja. Tänään kuitenkin uhmattiin hellettä ja suunnattiin Tuusulaan JAU:n kisoihin. Lämpötilat huiteli puolen päivän aikaan 27 asteen tienoilla ja mua alkoi vähän jännittää, että jaksaako koira edes liikkua kisaradalle asti. Jedi kuitenkin hyppi ja loikki intopiukeena ympäriinsä helteestä välittämättä. Kisapaikalla turvauduin samaan keinoon, kuin monet muutkin, ja parkkeerasin auton varjoon ja jätin häkin aukinaiseen takapaksiin lakanalla peitettynä. Jedi jäi tyytyväisenä köllöttämään häkkiin. Jedi on oppinut kisapaikoilla rauhoittumaan häkkiin tosi hyvin, verrattuna viime syksyyn. Se ottaa ihan lunkisti eikä ulise ja ölise niin kuin ennen vanhaan. Kaikissa väleissä juotin Jediä ja kastelin sen kolmeen otteeseen läpimäräksi, mikä tuntui helpottavan kuumuutta melko hyvin.

Ensimmäinen rata oli mun mielestä kohtalaisen kinkkinen kakkosten radaksi ja monet kävi sen hyllyttämässä. Meillä oli kohtuukiva nolla alla puoleen väliin asti, kunnes ennakoin valssia sekunnin liikaa, ja Jedi tiputti riman. Loppukin meni sitten virheettömästi ja meidän vitonen riitti kakkossijalle. Hitusen harmitti, kun omasta pienestä mokasta jäi kiinni nolla. Ohjaajan moka, Jedi sai superkehut ja namit radan jälkeen.

Toka rata oli mun mielestä kivan suora. Ei ollut turhia takaakiertoja tai kommervenkkejä. Jo tutustuessa tiesin meidän vaaranpaikan, joka oli renkaan takana ollut hämy-A, jonka ohi koira piti ohjata putkelle. Tarkoitus oli tehdä tarkka haltuunotto heti renkaalta, joka kuitenkin jäi, ja Jedi ehti jo lukita A:n. Tiukalla tässä-käskyllä se kuitenkin kääntyi ja saatiin jatkettua rataa ilman hyllyä. Oma moka, jälleen. Olisi pitänyt ennakoida. Loppurata jatkui maaliin asti nollana ja kiljuin superia ja jessiä minkä keuhkoista lähti. Superspanieli! Nolla riitti ykkössijaan ja LUVAan.

Olisin voinut itkeä, koska spanieli oli taas niin hieno. Kentälle paistoi aurinko täydeltä teholta ja hiekka pölysi, oli kuuma ja odotusajat pitkiä, mutta Jedi oli taas oma ihana itsensä. Superkoira, joka antoi kaikkensa ja meni täydellä teholla. Päätin itse antaa Jedille armoa puomin kontakteilla, joille molemmilla radoilla paistoi aurinko suoraan (ja monet koirat missasi kontaktin, koska ei vaan yksinkertaisesti nähnyt sitä) ja vapautin Jedin heti kontaktille osuessa enkä vaatinut 2o2o-kontakteja. Tuntui jotenkin epäreilulta, että olisin vaatinut koiralta jotain, mitä se ei vaan näe tehdä ja epäonnistuu siksi.

Tällaiset meiningin tällä kertaa! Ensi viikolla suunnataan Nokialle kisoihin ja seuraavalla viikolla Keravalle. Sitten on Jedille aika osteopaatille, jonka jälkeen seuraa puolentoista viikon totaaliloma mökillä ilman hihnalenkkejä tai aksaa. Vapaana metsässä ja pihassa rallattelua ja uimista omalla rannalla. Spanielin kesäloma.