Kisaviikonloppu pitkän kaavan mukaan

Muut vietti viikonlopun messarissa, mutta mepäs vietettiin viikonloppu omalla hallilla seuran agilitykisoissa. Lauantaina istuin kellottamassa kolmosten ratoja kevyet yksitoista tuntia, mutta väsymys ei juuri tuntunut, kun sai aitiopaikalta seurata upeita suorituksia. On noi pitkän linjan harrastajat vaan näppäriä ohjaamaan ja taipuu jos vaikka minkälaisiin suorituksiin siellä radalla. Erityisen näyttäviä on working-bortsut, jotka vaan taipuu ja juoksee ja hyppää. Upeita suorituksia!

Sunnuntaina suuntasin aamulla talkootöihin ykkösten radoille, ja puolelta päivin kipaisin hakemassa Jedin hallille. Olin ilmoittautunut jo viikkoja sitten ykkösten kahdelle agi-radalle, mutta viime viikonlopun nousun jälkeen luonnollisesti siirryttiin kakkosten radoille. Lähdettiin kokeilemaan sillä asenteella, että tehdään mitä osataan ja jos osataan. Mä en ollut koskaan edes käynyt katsomassa kakkosten startteja blogivakoiluja enempää, joten mulla ei ollut minkäänlaista havaintoa siitä, miltä kakkosten radat oikeasti näyttää. Odotuksia ei juurikaan nostanut se, että Anu on maannut monta päivää neljänkymmenen asteen kuumeessa kotona ja suununtaiaamuna totesin, että huolimatta kaikista ennakaltaehkäisy yrityksistä flunssa on tainnut saada mustakin otetta. Eka startti menikin sitten sen mukaisesti. Rata oli tosi kiva, mutta multa lähti puolessa välissä rataa kontakti koko koiraan ja en radasta muista juuri mitään. Tuloslapun mukaan otettiin ensin kaksi vitosta jostakin, jonka jälkeen kolme kieltoa ja sitten vielä HYL. Radan jälkeen sain treenikaverilta 800mg Buranan ja join paljon nesteitä, ja olo parani huomattavasti. Seuraava rata oli paljon kinkkisempi, ja siellä oli yksi takaakierto, johon saksalainen oli fiksuin ratkaisu, ja monet kaatuivat siihen. Käytiin lämppäalueella tekemässä muutama harjoitus kyseiseen ohjaukseen ja radalta tehtiinkin nolla, joka riitti kolmanteen sijaan ja luvaan. Videota en tietenkään tajunnut pyytää, vaikka seurakavereita oli paikalla pilvin pimein, harmi!

Nyt on kisakalenteri tyhjä, ja enemmän saatiin aikaan näiden viiden kisapäivän aikana, jotka on takana, kuin mitä uskalsin edes toivoa. Jo kakkosiin nouseminen tuntui kovin absurdilta ajatukselta, saati sitten ensimmäinen luva kakkosista heti ensi yrittämällä. Nyt päästään kisatauolle ja keskitytään hiomaan muutamat ongelmakohdat pois, jotta saadaan suorituksista varmempia. Työlistalle olen merkannut seuraavat asiat:

• Puomi itsenäiseksi. Paljon treeniä etupalkalla ja apuohjaajalla, jotta saadaan puomi itsenäiseksi. Tällä hetkellä mun on juostava mukana ja varmistettava mm. kontaktille pysähtyminen. Jedi hakee myös puomia tosi huonosti esimerkiksi juoksusuorilla, mihin haluan muutoksen. 
• Kepit itsenäiseksi. Kepeillekin paljon treeniä apuohjaajan kanssa. Etupalkka ei kepeillä toimi, koska Jedi unohtaa pujotella ja menisi vaan palkalle. Kepit on ihan kohtuu nopeat, mutta niille hakeminen pitäisi saada sujumaan pelkällä sanallisella käskyllä jo huomattavasti kauempaa. Olen tyytyväinen siihen edistykseen, mikä on tapahtunut tuossa keppien suorituksessa jo nyt. Jedi ei enää tarvitse ollenkaan niin paljon tukea kepeillä, ja voin olla suorituksen aikana huomattavasti kauempana siitä ilman, että se lopettaa kesken.
• A:n juoksukontaktit kokonaan uusiksi. Päätin rakentaa A:lle kokonaan uudet juoksukontaktit laatikon avulla. Nyt sitten harjoitellaan laatikkoon hyppäämistä aurauskepeistä kyhätyllä laatikolla. 
• Persjätöt ja takaaleikkaukset kuntoon. Kera muiden ohjausliikkeiden, koska valssi ei varmaan pidemmän päälle toimi joka kohdassa. Etenkin taakaleikkausten puutteellisen osaamisen huomaan lähes joka radalla.

Nyt kun kisakuulumiset on päivitelty niin suuntaan takaisin peiton alle. Kisoista kotiuduttua särkylääkkeen vaikutus lakkasi ja olo oli taas kuin katujyrän alle jääneellä ja nukahdin ennen seitsemään sohvalle. Nyt kun on tunti kökitty ylhäällä ja koirien iltahommat hoidettua, niin saa varmaan kömpiä takaisin unten maille.