Toisinaan me totellaan

Oon kokenut heräämisen videoiden kanssa ja nyt niitä tuntuu tuppaavan joka tuutista, joten olkaa hyvät taas. Päätin ryhdistäytyä muutama päivä takaperin Jedin tokon kanssa, joka on jäänyt pahasti unholaan ja on ihan retuperällä. Meidän tokoilu alkoi aikoinaan pentukurssin muodossa heti, kun koira sai rokotukset ja sen kanssa sai lähteä koirakouluun. Sieltä jatkettiin pentutokoon ja siitä edelleen tokon ALO-ryhmään. Treenattiin tokoa tosi ahkerasti päivittäin ja eri ympäristöissä niin, että saatiin joka tunnin päätteeksi kehuja koiran hienosta toiminnasta. Sitten tuli muutto pois Hämeenlinnasta ja oltiin hetki ilman minkäänlaista ohjattua harrastustatoimintaa, treenipaikkaa tai treeniseuraa, jolloin into vähän lopahti. Ja kun agility tuli kuvioihin lopahti into entisestään. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hinkata ton ALOn siihen kuntoon, että saadaan spanielille TK1-tunnus. Pääsenpä näyttämään pitkää nenää sitten isälle, joka totesi rotuvalintani kuullessaan, että spanielia ei voi kouluttaa.

Aika hunningolla toi toko näyttää olevan ja kovin kömpelösti menee, kun päätin näin aluksi palkata surutta ihan reilusti, että koiralle muistuu mieleen miten hirveän ihanaa ja kivaa toko onkaan. Seuraaminen on ollut meillä aina vahva, mutta nyt hihnatta seuruu on alkanut vähän (...) luisumaan. Oikein hävettää katsoa. Paikkamakuu sen sijaan tuntuu parantuneen, koska ennen koira ampaisi aina vauhdilla ylös, kun tein jotain muuta kuin seisoin paikallani, mutta nyt voin jo hyppiä ja pomppia ja touhuta ilman, että koira reagoi. Ja seisominen alkaa olemaan vihdoin sillä mallilla, että pylly ei putoa maahan enää. Huippua, eihän siihen tarvittu kuin kahden vuoden treenit ja se, että lakkasi tekemästä kyselemättä niin kuin kouluttaja käskee.

Mä oon ollut viimeiset kolme viikkoa ihan tukossa ja kärsinyt kutisevista silmistä ja hengitysvaikeuksista. Pahemmassa tukossa, kuin koskaan ennen siitepölyn takia. Oireet pahenee etenkin täällä kotonaa ja oon ruvennut miettimään, ettei kyseessä vaan olisi mitään muuta kuin siitepölyallergia. Kissa-allergiahan mulla on ollut lapsesta asti ja ekana iski paniikki, että eihän ole koirat alkaneet allergisoimaan, vaikken ole koskaan ennen saanut niistä oireita, mutta toisaalta nyt meillä on Rulle, joka pudottaa karvaa parin muovipussin verran viikossa, ja Raxu, jonka pohjavillaa putoaa melkein yhtä paljon. Voitte siis kuvitella, että meillä imuroidaan joka toinen päivä noiden poikien takia.

Sitten heti perään iski mieleen meidän kevättalven suihkulähde-episodi, jossa kylppäristä oli yön aikana pamahtanut putki rikki vanhuuttaan ja kylppäri oli kattoa ja seiniä myöten niin märkä, että kostean tilan tapetit kupruili ja irtoili. Vuokraisäntä ei kokenut tarpeelliseksi tehdä kosteusmittauksia, joten ei tiedetä, että aiheutuiko tosta jonkin asteen kosteusvaurio. Homehan mua on aina allergisoinut. Nyt oon sormet ja varpaat ristissä, että olisi vaikka sitten homeasunto, kunhan en vaan tulisi koirille allergiseksi. Siinä saattaisi maailma romahtaa, jos ei voisi koiria pitää. Onneksi allergialääkkeet on tosi hyviä ja maailmassa on vähän allergisoiviakin rotuja jatkoa ajatellen. Nyt se olisi oman mielenrauhan takia matka allergiatesteihin ja kosteusmittaus kylppäriin.