En muista, olenko aikaisemmin kertonut siitä, kuinka Jedi lopetti ekojen juoksujen alkaessa leikkimisen kuin seinään. Jos en ole, niin näin joka tapauksessa kävi. Pentuna leikitin Jediä päivittäin jos vaikka millä lelulla, mutta mulle ei kukaan ole koskaan - Jedin pentuaikana tai sitä ennen - havainnollistanut lelupalkkausta. Tutustuin lelupalkkaan vasta nyt agilityporukoissa, enkä oikeasti tajua, miten en ole missään pentukouluissa tai muissa moiseen törmännyt. Näyttelykehässä toki oon vingutellut taskukokoista vinkulelua, että bullilla on pysynyt mielenkiinto, mutta että kouluttaa koira lelulla... Pyh, meidän perheessä on aina vaan tarjottu namia. Noloa myöntää, mutta mulla ei käynyt mielessäkään pentuaikana lähteä leikkimään ulos saati sitten treeneihin, mikä on nyt jälkikäteen harmittanut ihan urakalla. Kadehtien katson kentän laidalla, kun muiden koirat palkkaantuu lelusta. Jedi toimii tosi hyvin nameillakin, mutta haluan nähdä, että saako siihen samanlaisen muutoksen terävyydessä ja vietissä, minkä oon nähnyt tulevan moneen koiraan, kun nami on vaihtunut leluun. Nameja en aio missään nimessä hylätä kokonaan, vaan tarkkuutta vaativissa jutuissa käytän edelleen namia, mutta agissa olisi kiva saada vauhtia ja sähäkkyyttä menoon. Harmittelin tätä hallilla ääneen, kun pk-puolella enemmän vaikuttava treenikaveri kertoi, että on joutunut yhden oman koiransa opettamaan aikuisiällä lelulle. Sain ohjeet herätellä Jedin metsästysviettiä vetämällä lelua pitkin maita ja mantuja ja antamalla purra kiinni vain välillä ja silloinkin vain hetken. Nyt ollaan sitten leikitty kotona, tilasin oikein kaninkarvalelutkin, ja syksylä olisi tarkoitus aloittaa hallilla ihan vaan leikkimistreenit. Eli lelu narun päähän ja menoksi, katsotaan kuinka kauan menee, että spanielilla herää kiinnostus leluun muuallakin kuin kotona.
Onko muilla ollut opettelua leikkimisen kanssa, vai onko kaikki muut ollut mua viisaampia, ja opettanut heti pentuna leikkimään treenitilanteessa ja palkkaamaan lelulla? Millaisia eroja olette huomanneet namipalkan ja lelupalkan välillä?
Ainiin, klik klik vaan jos haluatte nähdä kun käytiin epiksissä mokailemassa. Olin jostain syystä ihan pihalla kuin lumiukko ja löntystin rataa eteenpäin, mikä näkyy koiran suoritusinnossa, mutta tällä kertaa oon aika tyytyväinen huitomattomuuteeni ja siihen, että oon selkä suorassa melkein kokoajan. Mitä pienistä tai siitä jos unohtaa melkein aidan välistä, lähestulkoon potkaisee koiraa radalla, koira menee väärästä keppivälistä sisään ja tekee lentokeinun. (Anu kuvasi tietenkin ekan radan, joka meni päin prinkkalaa, eikä tokaa, joka oli oikeasti tosi nätti suoritus, joskin otettiin vitonen keppivälistä. Syksyllä hallilla laitan verkot ekaan väliin ja ruvetaan tekemään kulmia enemmän, koska ne menee mönkään.)
Mä sain opetusta peko-porukoissa miten opettaa Ässä lelulle. Pentuna puolivuotiaasta(?) sitä siis aloin sille opettaa, mutta siitä ei ikinä tullut Ässälle tarpeeksi kova juttu.
VastaaPoistaSehän siis tykkää leikkiä kotona ja muutenkin, mutta nakki on AINA parempi kuin joku lelu. Saalisviettiä ja taistelutahtoa kyllä löytyy, mutta aina ei edes suostu leikkimään, jos tietää nakin olevan taskussa. Ässän saa kyllä nakillakin viritettyä tarpeeksi innokkaaksi. Lelulla palkkaaminen myös tuntuu joskus kuormittavan Ässää liikaa, jolloin menee helposti ylikierroksille ja homma ei enää pelaa ja Ässällä ei ole kivaa. Tässä voi olla (ja varmaan onkin) myös opetuksessa tapahtunut virhe syynä, mutta meillä palkataan aina namilla. Joskus voin kyllä leikkiä Ässän kanssa sitten lopuksi namipalkan lisäksi vähän ja siitä tykkää.
t. Anne ja Ässä
Mä aloin viime talvena opettelemaan leikkiä mun vanhimman koiran kanssa. Kokeilin erilaisia köysileluja ja patukoita, mutta lopulta parhaaks osottautu semmonen narulelu (http://www.berrastore.fi/narulelu-p-821.html). Rouva Porokoira kun ei oo järin kova suustaan, niin toi naru on mukavan pehmee ja sen on helppo ottaa ja pitää siitä kiinni.
VastaaPoistaPalkkasin sitä varsinkin alkuun tosi herkästi pienimmästäkin vedosta päästämällä ite irti ja otin siltä lelun pois "väkisin", enkä käskyllä, että sille jäi vähän semmonen et hei, anna takasin se! Alkuun varsinkin ihan lyhyitä leikkihetkiä ja siitä pidentää sen mukaan, miten koira siitä innostuu. Aina pyrin jättämään sille sen fiiliksen, että lisääää! Vingulliset toimii myös tosi hyvin.
Ero on iso. Laiskanpulskean koiran oon lelupalkalla saanu paljon paremmin motivoitua ja tekemisen meininki on aivan eri. Tästä oppia ottaneena tän nuorimmaisen kanssa oon panostanu paljon räyhäkkääseen leikkimiseen. :)
Meillä on jenkin kanssa sama ongelma lelupalkassa, kuin Annella Ässän kanssa > kierrokset menee yli, eikä kenelläkään ole kivaa. Palkkaan siksi ruualla, tauolle mennessä ja treenien lopuksi lelupalkka. Saa nähdä, voiko tuota kehittää mitenkään. Sannin kanssa siis ei olla pennusta asti opeteltu lelupalkkaamista, ja sen kyllä huomaa.
VastaaPoistaPaavo-pentu puolestaan on retuuttanut leluja hurjalla taistelutahdolla jo kasvattajalla, joka on tehnyt sen kanssa suuren pohjatyön heti kun pennut lähtivät liikkeelle. Olen vahvistanut leikkitaitoja heti pennun kotiutumisesta asti, ja ollaan leikitty käytännössä kaikkialla, ja se on palkinnut. Pennulla on uskomaton taistelutahto ja saalisvietti, mutta sillä ei keitä yli > malttaa irroittaa lelusta kesken hurjimmankin painin ja palautuu treenitilaan saman tien.
Eli kantapään kautta on töölläkin opittu, että lelulla palkkaamista täytyy harjoitella. Kyllä se Jedillekin aukeaa, kun sillä kerran pää sen kestää, eikähän tuo videopätkä ollut ollenkaan hassumpi. Kahden lelun leikki on kuulemma sellainen, jonka kautta lelupalkkaamista on hyvä alkaa opettelemaan.
Tiedän mitä tarkoitatte tuosta ylikierroksilla käymisestä, koska Jedillä käy sama tiettyjen namien kanssa (lihapullat, nakit). Lelusta oon saanut sitä jo vähän innostumaan ja meidän suurin askel on ollut se, kun retuutettiin videolla näkyvää lelua agitreeneissä! Olin niin kovin ylpeä spanielista.
VastaaPoista