Sinussa on jotain mitä muut ei ehkä nää

Meidän piti lähteä tänään Mäntsälään epiksiin, mutta eipäs lähdettykään. Aikatualut oli muutenkin aika tiukat ja en päässyt lähtemään ajoissa töistä, niin suunnitelmat meni uusiksi. En ole koskaan käynyt Mäntsälän koirakentällä ja itseni tuntien olisin kiireessä panikoinut ja eksynyt (kyllä, myös navigaattorin kanssa) ja rata olisikin ollut sitten sen mukainen. Joten päätin suosiolla jättää väliin ja lähdin sen sijaan omatoimitreeneihin kentälle.

Pauliina kuvasi meidän radat ja pääsin heti etsimään sieltä vikoja. On oikeesti tosi opettavaista kuvata treenejä ja katsoa niitä nauhalta. Radalla ihmettelin tota Jedin tokaa rengasta, kun se jäi lyhyeksi. Videolta huomasin heti, että jo edellisellä aidalla tein tosi olemattoman valssin ja siitä alkoikin alamäki sitten. Ja keppejä pääsen fiilistelemään, ne on niin hyvät jo. Vauhtia on ihan erilailla ja Jedi löysi (yhden erehdyksen jälkeen) ekan keppivälinkin hyvin, vaikka meillä on ollut ongelmia löytää ekaa keppiväliä, mikäli eka keppi on vihreä. En tiedä, että näkeekö Jedi sen jotenkin huonosti. Ylipäänsä toi mun ohjaaminen on näköjään taas mennyt huitomiseksi, vaikka huitominen jäi keväällä ja osittain pois (kiitos kuvaamisen, kun tajusin miten pahalta toi näyttää), mutta nyt oon taas palannut pahoille teille. Shame on me. Mutta spanieli on hirmuisen näppärä. Tehtiin parit A:n kontaktit ja nekin meni hirmuisen näppärästi, vaikka edellisissä omatoimisissa reilu viikko sitten Jedi mokaili kaikki kontaktit. Ehkä sillon oli vaan liian kuuma. Ja olihan ne tassukarvatkin pikkusen turhan pitkät, köhköh. Että voikin muuten sapettaa tasoittaa noita tassukarvoja viikon välein! Kukaan ei maininnut mulle spanielia hankkiessa, että tassukarvat kasvaa ja kasvaa.

Raxun kanssa ajattelin ottaa tota samaa rataa ilman keppejä, jotka siirsin kokonaan pois radalta ja laitoin niiden tilalle aidan. Eli piti olla ihan perusrata Raxulle, mistä se osaa kaikki esteet ja ohjauskuviotkaan ei ole vaikeita. Olin suunnitellut jättäväni radan kolmen aidan sarjaan helpottaakseni rataa vielä ennestään. No, jäi aikomisen tasolle. Raxu ei osannut rengasta ja oli tosi hämmentynyt mokoman esteen olemassaolosta ja tuli röyhkeästi ohi renkaasta kerta toisensa jälkeen, vaikka viikko sitten suoritti esteen täydellisesti. Aidoista ohjautui ohi joka kerralla, pussia pelkäsi niin, että jouduin treenikaverin pyytämään pussin suulle pitämään sitä ylhäällä, vaikka pussi kuuluu Raxun lemppareihin. Kolmen aidan sarja meni niin pieleen kun olla voi, koska Raxu kylmän viileästi päätti olla tekemättä. Koira oli koko treenin ajan levoton ja läähätti, joten jätin treenin muutamaan onnistuneeseen pussiin ja aitaan. Lisäksi käytiin syömässä lihapullaa keppien vieressä myöhemmin, joka sai Raxun tosi hermostuneeksi, vaikka vaan istuttiin keppien vieressä. Viikossa tapahtui muodonmuutos sadasta nollaan. Joskus mua oikeasti epäilyttää, että tolla koiralla on jakautunut persoona, koska siinä tuntuu olevan kaksi koiraa ja päivästä riippuen se on jompikumpi.

Vaikka Mäntsälän epiksiin ei nyt päästy, niin sain ilmoitettua meidät toisiin epiksiin parin päivän päästä. Ehkä niihin on fiksumpi mennä, kun Anu pääsee sinne mukaan toimimaan koirapidikkeenä ja henkisenä tukena sekä kuskina.