Totteleeko sun kettu?

Mun flunssa on saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun pitkästä aikaan on ääni mennyt. Tänä aamuna Anun kummipoika kävi virpomassa ja tyydyin ojentamaan suklaamunia ja nyökyttelemään kiitokseksi vitsasta, kun ei lähtenyt ääntä ollenkaan. Iltoja kohden on ääni kuitenkin pikkusen palautunut ja koska mä en malta olla hiljaa, niin oon tehnyt iltaisin olohuonetokoa (muut koirat suljettuna kylppäriin, koska ei olla saatu haettua sitä toista koiraporttia tohon työhuoneen ovelle) pienet pätkät sekä Raxun että Jedin kanssa. Tän hetkinen tokotilanne näyttää mun mielestä oikein valoisalta, vaikkei olla juuri mitään tehty. Ehkä se vitsi piilee juuri siinä. Oon saanut tokon kohdalla luovuttua sellasesta pakko treenata ja pakko saavuttaa -fiiliksestä ja tehnyt sitä silloin, kun itseä on huvittanut ja yrittänyt välttää treeniä, jossa itseä alkaa ärsyttää. Kokeet on kuitenkin vain jäävuoren huippu ja oon päättänyt nauttia myös matkasta kohti sitä huippua.

Jedin kanssa hiotaan edelleen seisomista; meidän perivihollista. Muuten alkaa homma olemaan aika hyvin räpylässä. Raxun tilanteesta päätin tehdä ihan kunnon erittelyn, että pääsen itsekin vähän paremmin kärryille siitä, missä mennään:

• Paikkamakuussa oon Raxun kanssa pyrkinyt vahvistamaan häiriössä makuulla pysymistä mm. availemalla kaappeja ja kolisuttamalla tavaroita ja poistumalla huoneesta. Kokoajan pysyy paremmmin ja pidempiä aikoja makuulla. Aikaa en ole ottanut, mutta olisiko tän hetken ennätys reilut puoli minuuttia.

• Seuraamista ollaan tehty hävettävän vähän. Yhteen väliin Raxu seurasi ihan vinossa ja saatiin vinkkinä treenata koira mun ja seinän välissä että Raxu oppisi pysymään suorassa. Täyskäännökset tehdään saksalaisina ja tällä hetkellä palkkaan välittömästi kun koira palaa vasemman jalan viereen, jottei käännökset jää loiviksi koiran jäädessä haahuilemaan. Pitäisi ruveta tekemään 90-asteen kännöksiä, mutta ne on jäänyt mulle möröksi kummittelemaan ja oon tehnyt niistä varmaan isomman asian kuin mitä ne onkaan. Ylipäänsä pitää edelleen vahvistaa Raxulle oikeassa kohdassa seuraamista, koska pojalla on paha tapa lähteä edistämään (ja yleensä vielä ihan vinossa).

• Maahan meno seuraamisen yhteydessä tuli ihan äskettäin mukaan meidän treeneihin. Hyvin on lähtenyt menemään. Palkkaan maahanmenosta, jatkan matkaa ja palkkaan palattuani koiran luokse. Raxulle oon ottanut käyttöön perusasentoon pyytämisen liikkeestä, koska se varmasti helpottaa koetilannetta, kun ollaan aina treenattu samalla tyylillä. Oon myös pyrkinyt välttämään paikka-käskyjä, koska niiden pois häivyttäminen on sitten oma shownsa, minkä tein jo Jedin kanssa.

• Luoksetulossa Raxu tulee täysillä ja ei meinaa muistaa istua. Oon joutunut ohjaamaan sitä palkkakädellä istumaan, mutta pikkuhiljaa se liike alkaa tulemaan sieltä lihasmuistista. Pitäisi tehdä huomattavasti enemmän ja yhdistää edestä perusasentoon tulo.

•  Perusasento alkaa sujumaan kohtuullisen hyvin ja oikea paikka rupeaa hahmottumaan. Kauan tätä on hiottukin ennen kuin Raxu on alkanut uskomaan, että ihmisen selän taakse jääminen ei kelpaa.

• Seisominen seuraamisen yhteydessä on myös otettu ihan äsken vasta kuvioihin mukaan, mutta hyvin jää seisomaan eikä meinaa Jedin tavoin niiata takaisin istumaan. 

• Estehyppy on kovasti työn alla. Hyvin menee esteestä yli, mutta nyt työstetään että jäisi seisomaan ja odottamaan. Matkaa meidän ja esteen välillä ei ole ollut juuri mitään, mutta lisätään sitä pikkuhiljaa. 

Nyt Raxu on taas loistanut hyvähermoisena ja kaikessa mukana olevana koirana niin etten meinaa muistaa, että sen kanssa treenaaminen oli muutama kuukausi sitten katkolla. Ihmeellistä vuoristorataa, mutta eipä käy elämä tylsäksi. Jos kehitys jatkuu tätä vauhtia, niin voisihan ketunkin ilmoittaa syksyllä mölleihin kokeilemaan siipiään. Raxulta löytyy sellainen tietty rauhallisuus työnteossa ja se osaa keskittyä siihen hetkeen ja malttaa suorittaa kaiken kunnolla loppuun - toisin kuin spanieli joka menee häntä heiluen ja tekee ensimmäisen jutun nopeasti ja siirtyy seuraavaan, että saisi lisää namia. Pöhkö eläin.