...ja muuta varsin tarpeellista. Oon virunut kotona flunssan kourissa jo viime perjantaista ja olo alkaa pikkuhiljaa paranemaan, vaikka iltakuumeiluja on edelleen. Jos vaikka tällä pitkällä saikulla pääsisi sitten eroon koko flunssasta.
Kotona maatessa oon yrittänyt olla hyödyksi itselleni ja harrastukselleni ja lukenut läpi kirjoja ja nettiartikkeleita. Läpi on koluttu mm. Agility (kirj. Inger Jalakas), Leikkejä koiran kanssa (kirj. David Sands) ja järjetön määrä nettikeskusteluja ja blogitekstejä. Oon koittanut hakea neuvoja ja konkreettisia vinkkejä siihen, että saataisiin Raxun kanssa yhteistyö pelittämään paremmin ja millä saisin siitä mun koiran. Tai vaihtoehtoisesti musta sen ihmisen. Sen ihmisen, jonka kanssa on kivaa ja siistiä tehdä kaikkea ja jonka jaloissa kannattaa pyöriä. Niin että kaikki ihmiset olisi siistejä, mutta mä olisin extra-cool! Agility-kirja oli melko yleismaallinen, mutta omalla tavallaan (tällaiselle aloittelijalle) aika passeli teos, missä käytiin läpi rautalangasta vääntäen kontaktipintojen käytön tärkeys ja rimojen korkeus. Tosin kuumeinen pää sulatti ehkä 10% lukemastaan, joten täytynee lueskella kirja uudestaan paremmin toimivan pään kanssa.
Tänään yritin päästä elävien kirjoihin siinä määrin, että raahauduin Mustiin ja Mirriin etsimään naksutinta, koska huomasin oman naksuttimeni kadonneen tässä parin vuoden aikana, kun Jedin kanssa en kokenut sitä kovin hyödylliseksi koulutusvälineeksi perusjuttuja opetellessa. Raxulla on kuitenkin tosi huono keskittymiskyky silloin kun ei liikuta eli paikalla oloa täytyy vahvistaa tosi paljon. Neljän kuukauden treenin jälkeen voin paikkamakuussa ja -istumisessa liikkua yhden askeleen taaksepäin ja palata palkkaamaan, vaikka tätä treenataan ahkerasti. Yleensä koira pyrkii nousemaan ylös ja ottamaan askelia mun suuntaan jo parin sekunnin päästä. Ajattelin kokeilla, jos naksulla onnistuisi vahvistamaan positiivisesti tota onnistunutta paikalla oloa niin, että saataisiin lisää varmutta siihen ja näin lisättyä aikaakin. Mutta takaisin naksuttimiin, joita ei mun järkytykseksi löytynyt Mustista ja Mirristä lainkaan! Jokaikinen naksutinpiikki oli tyhjänä ja niitä ei ollut jemmassakaan missään. Kiersin sitten kaikki lähialueen pienemmät kaupat (en jaksanut/halunnut lähteä hikisenä ja kipeänä Prismaa kiertämään), mutta mistään ei naksutinta löytynyt. Yleensä niitä HauHau Championin halpoja naksuttimia on joka pikkukaupassa, mutta ei. Nyt ollaan sitten edelleen ilman naksua.
Muutoin turhasta Musti ja Mirri -retkestä oli hyötyä sen verran, että olin pakannut Raxun ja Jedin paksiin mukaan ja pääsin tekemään lyhyet treenit parkkipaikalla. Raxu piti seuraamisessa ja seisomisessa hyvin kontaktin myös häiriössä (kiitos entiselle omistajalle vahvasta näyttelykoulutuksesta) ja teki muutaman näppärän istumisen ja maahanmenonkin. Perusasentokin alkaa hahmottumaan jo. Paikalla oloa en viitsinyt edes kokeilla noin haastavassa ympäristössä. Jedin kanssa otettiin vähän seuraa-seiso-treeniä ja perusasennosta perusasentoon eli neliötreeniä, jotta toi oppisi häiriössäkin tulemaan oikeaan kohtaan eikä jäisi liian taakse tai vinoon. Ja paikalla makuuta häiriössä, mihin sopivasti tulikin pari eläkeläistä lastaamaan autoon Maskun paketteja siihen meidän viereen, niin saatiin haastetta. Kotioloissa Jedin ennätys paikkamakuussa, mikä on edelleen meidän heikoimpia kohtia, on nyt 2 minuuttia ja 15 sekunttia, mikä kuulostaa tosi lyhyeltä ajalta, mutta sekunttikello kädessä kytätessä se tuntuu tosi pitkältä ajalta. Nyt saatiin juoksut loppuun ja voisi yrittää päästä tokoilemaankin ohjatusti, että saisi sen ALO-tuloksen vihdoin ja viimein.
Huomenna on vuorossa taas ohjatut agi-treenit. Jos menisi tällä viikolla vaikka paremmin kuin viime viikolla. Huonommin enää tuskin voi mennä. Agilitya miettien alettiin Raxun kanssa treenaamaan kasia eli jalkojen välistä pujottelua, mitä entinen toko-ohjaaja vinkkasi treenaamaan ennen agilityn keppejä. Raxua jännitti aikalailla toi mun jalkojen välistä kulkeminen, mutta rohkaisulla se lopuksi uskaltautui namin perässä menemään muutaman kerran. Toivottavasti huomiset treenit pelittäisi paremmin enkä omalla jännittämisellä (tiedetään, ei saisi jännittää, mutta viime viikosta jäi aika ikävät fiilikset) pilaa treenejä totaalisesti.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!