Kesän kisaamattomuus

Kuukausia on jo kulunut siitä, kun Jedi mitattiin miniksi, ja silti me ei olla startattu kolmosissa. Miksi? Koska en ole saanut aikaan. Ja koska huomasin rokotusten hiipineen vanhoiksi salakavalasti, kun rokotustodistusta ei ole tarvinnut enää tuijottaa yhtä suurella intohimolla. Kesän kisat skippasin suosiolla ja päätin keskittyä nauttimaan toisesta eläinharrastuksesta, nimittäin ihailemaan maailmaa ponin selästä. Heinä-elokuussa olisi tarkoitus ratsastaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti, ja (ainakin) väliaikaisesti muuttuneet työtehtävät päivätyössä tuovat myös oman lisäjännityksen, joten kisakausi starttaa meidän osalta vasta syksyllä.

Viikonloppuna piti tietenkin istua nenä kiinni tabletissa katsomassa MM-karsintoja. Ihanan laaja kirjo erilaisia koiria oli saanut haalittua kasaan paikkaan oikeuttavan tulokset, ja mukaan mahtui myös aidosti hitaampia koiria. Ehkä ne nollat ei meillekään mikään mahdottomuus ole, ainakaan koiran puolesta. Kartturin kun saisi vielä kunnolla sinne kuuluisalle kartalle, niin elämä hymyilisi. (Tästä pontta ottaneena taisin luvata tänään Facebookissa itseni mukaan juoksutreeneihin. Ahdistaa jo valmiiksi.)

MM-karsinnoista oli vissiin innostunut joku muukin, koska eiliset treenit näytti tältä:

Tuloksena noista treeneistä kaksi ohjausvirhevitosta ja ruma nolla, mutta hei, se oli sentään seuran jäsenten käsistä valmistus MM-hypäri. Ei paha, sanoisin!