Oi hei, pohjolan ei-niin-lempeät tuulet

Avasin blogisivun viimeksi kuukausi sitten. Hurjaa! Nyt on kuitenkin lomat lomailtu ja paluu arkeen koittaa. Suomen suvi oli muuttunut kuin varkain Suomen syksyksi ja kaulahuivi, nahkatakki ja villasukat on kaivettu kaapista. Kaksi kolmesta koirasta on jo kotona ja tänään pitäisi hakea vielä Jedi Porista ja elämä palautuu sitten ehkä hiljalleen normaaleihin uomiinsa. Koirakuvien puutteessa pääsette nauttimaan Samsungilla napatuista lomakuvista, joita muuten kertyi järjetön määrä!

Juhlat sujuivat varsin kivasti ja kaksiviikkoinen etelän lämmössä oli mahtava. Paljon hyvää ruokaa, seikkailuja ympäri Kreikkaa ja kilometreittäin lenkkeilyä joka päivä pitkin kapeita kujia, oliivilehtoja ja rantoja. Päivät ilman aamulenkkeilyjä tuli tarpeeseen, ja oli välistä tosi huojentavaa kun ei tarvinnut punnita, että ehtiikö käymään vielä kaupassa vai pitääkö juosta käyttämään koirat ulkona. Hetken sai vaan olla ihan rauhassa ja jotain muuta kuin koiran omistaja. Makasin tyytyväisenä altaalla ja keskityin kirjoittamaan ja lukemaan (ei-koirajuttuja), kävin katsomassa vanhaa luostaria ja kiipesin parin vuoden tauon jälkeen jopa hevosen selkään jokiratsastusta varten!

 Koirien lomat ilman meitä tuntuivat sujuneen myös hyvin. Raxu oli anopin hellässä huomassa, oli syönyt hyvin, käynyt kävelemässä ja nukkunut tyynyllä. Kun tulin tiistaina kotiin töistä ja Raxu oli päivällä haettu myös, oli ilmassa tosin pientä mielenosoitusta. Raxu ei meinannut nousta edes sohvalta mua moikkaamaan, ja kun se vihdoin nousi, kiersi se mut aina monen metrin päästä. Seuraavana päivänä se oli oma itsensä taas. Tosin Raxun tilanteessa ei voi olla varma, että oliko se vaan unohtanut kuka mä oon. Sen aivot ei ole isoimmasta päästä. Rulle vietti loman mun siskon Idan kanssa meillä kotona ja oli lähinnä maannut sohvalla, käynyt ulkona ja pelannut joka ilta jollakin lelulla. Olivat käyneet tekemässä myös Helsinki-visiitin ja Rulle oli ollut ihan moitteettomasti! Jedi puolestaan suuntasi Poriin bullilauman keskelle ja on kunnostautunut luiden syönnissä. Oli kuulemma kerännyt kaikki parikymmentä luuta, joita tiluksilla oli, ja kasannut ne isoksi keoksi, jota oli sitten vahtinut toisilta. Saan kuulemma takaisin likaisen ja trimmausta vaativan koiran, joka on römynnyt pihalla minkä on kerennyt. Hurmaavaa.

Sunnuntaina alkaa taas treenit käytännössä koko kesän tauon jälkeen. Mä totesin kesällä, että aikataulut ei toiminut ja piti päättää joko kouluttamisen tai omien treenien poisjäännistä (koska en olisi ehtinyt jäähkäämään koiria ja silloin ei mun mielestä treenata) . Päätin skipata kesän treenit. Sitten tuli Jedin leikkaus, toipuminen, loma… Ollaan treenattu viimeksi varmaan kesäkuussa, huh. Jedi saattaa olla vähän täpinöissään, kun pääsee hallille. Pitäisi varmaan alkaa miettimään sitä uusintamittaustakin hiljalleen, mutta jännittää niin kauheasti! Jos hoen sellaista oleminioleminioleminiolemini-mantraa, niin koira mitataan miniksi, eikös juu?

Mutta tällaista meille! Syksyä kohden toivottavasti vähän aktiivisempana ja levännein mielin. Ajattelin vaan ilmoittaa, että elossa ollaan. Ihmisiltä on tullut viestejä koskien Uutia ja lupaan, että avaan sen päivän tapahtumia tässä syyskuun aikana. Nyt on jaksamista käsitellä sitäkin.