Talvi tuli ja meni?

Tämä maanantai alkoi nukkumalla kymmeneen asti. Loma! Talviloma! Ensimmäinen talviloma vuoden 2010 jälkeen. Hypin riemusta ja sitten kurkkasin ulos ikkunasta todetakseni, että piha lainehtii hurmaavasta koirankakan ja sulavan lumen sekoituksesta ja lämpömittari näyttää plussa-asteita. Ja mä kun olin haaveillut metsä- ja peltolenkistä. Jäi haaveeksi. Kyllä mä keväästä tykkään, mutta helmikuun puolessa välissä saisi olla rapsakat pakkaset ja ihanat aurinkoiset pakkaspäivät, eikä harmaata taivasta ja märkää loskamössöä kaduilla. Yh. Jos mä jotain vihaan niin loskaa. Muistan vuosia takaperin, kun teini-ikäisenä piti hyppiä loskasäässäkin ulkona kesätennareissa ja Uggeissa, ja vaikka nyt kaapissa odottaakin vedenkestävät Salomonit, niin loskasää ei innosta edelleenkään sen enempää. Entistä inhottavaman loskasäästä tekee se, että Uutin mielestä sulavan lumen esiintuomat kikkareet on sen ruoaksi tarkoitettu. Heti kun silmä välttää on sheltillä suu täynnä kakkaa. Ja se on ällöttävää.

Jedin kanssa ollaan otettu itseämme niskasta kiinni pillikoulutuksen kanssa. Istumisen vihellys on alkanut jo hahmottumaan, ja pikkuhiljaa pitäisi ruveta pidentämään istumisaikaa. Nyt oon palkannut ihan vaan istumisesta, enkä ole vaatinut, että koira jäisi istumaan vapautukseen asti, mikä luonnollisesti on kuitenkin tavoite. Näin lähiössä asuessa on toisinaan vähän hävettänyt vihellellä tuolla pihamaalla, koska koirapillin ääni ei ole ehkä se kaikista hiljaisin. En kuitenkaan viitsisi joka päivä ottaa Jediä ja lähteä sen kanssa kahdestaan metsään ihan vaan viheltelemään muutamaa kertaa, joten oman kodin lähiympäristö saa nauttia pillimusiikistani. Hiljalleen alan lisäämään luoksetulovihellystä mukaan. Luoksetulovihellyksen Jedi on tiennyt jo vuosia, mutta hetken aikaa spanielilla saattaa kestää, että hehkulmappu syttyy pään päällä, kun vihellyksiä onkin kaksi. Vapaana metsässä pidettävä koira on taas yhden pienen askeleen lähempänä. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri pienelle cockerspanielille!

"Täsä mää ny oon! Vihelsiksää"

Agilityssa saatiin matala laatikko täyskorkealle A:lle ja Jedi haki hyvin. Yritin saada tänne videotakin viime viikon treeneistä, joissa tuo olisi ollut nähtävissä, mutta puhelin ja tietokone ovat ilmeisesti laittaneet välit poikki keskenään, koska tietokone väittää sinnikkäästi, ettei puhelimessa ole yhtäkään ladattavaa tiedostoa. Joten ei videota tällä kertaa. Nyt kuitenkin tehdään A:ta jo osana rataa, joskin (heitto)palkka tulee vielä toistaiseksi aina A:n jälkeen. Kivaa päästä tekemään rataa taas kokonaisena, kun hetken aikaa on joutunut soveltamaan, kun kentän keskellä seisova A on pitänyt päästä ohittamaan jotenkin. Eilen tehtiin tosi hyviä puomin pysäytyksiä hallilla, jossa sain itse juosta minkä kintuista lähti ja Jedi pysähtyi kuin seinään. Mahtava eläin! Nyt kun pikkuhiljaa on saatu koiran ongelmakohtia kuntoon, niin voisi alkaa tosissaan keskittymään omistajan ongelmakohtiin. Kuten vaikka juoksemiseen. Katson aina, kun treenikaverit juoksee radalla, ja teen pyhän lupauksen, että tänään minäkin juoksen niin kovaa, kuin jaloista pääsee. No, enpä ole vielä tähän päivään mennessä juossut kokonaista rataa. Tämä kuva tuo elävästi mieleen mut agilityreeneissä, naureskelin tälle useamman päivän, kun ekan kerran näin. Todellakin, tuttu tunne. Vaan nytpä tulee asioihin muutos, kun tällä viikolla käynnistuu kuntosaliharjoittelut pitkästä aikaa, ja juoksumatto saa taas kyytiä. Vaikka mä inhoankin juoksemista. Jos pikkuhiljaa saisi aikaiseksi myös varata ajan lääkärille ja käydä hakemassa astmapiipun, mikä näin rasitusastmaa sairastavalle on enemmän kuin paras ystävä, kun puhutaan juoksemisesta.

Muutama viikko takaperin sain muuten hauskan kysymyksen, kun eräs rouva tiedusteli, että mikä tämä minun koirani mahtaa olla rodultaan. Kuultuaan, että cockerspanieli, tuli häneltä suoraan sydämestä kommentti: "aijaa, ai tuolta ne näyttää karvan alla!" Nauratti ja naurattaa vieläkin. Tältä ne tosiaan näyttää karvan alla. Mä oon samoilla linjoilla, mistä Anne kirjoitti joku aika sitten; lyhytturkkinen cockeri on vaan paljon paremman näköinen, kuin lattiamoppia muistuttava risukasa, jollainen Jedi valitettavasti on pitkällä turkilla. Mä tykkään, että koira näyttää atleettisemmalta ja sen kulmaukset näkyvät paremmin. Jedistä tulee heti paljon sporttisempi, kun vetää turkin pois, vaikka tietys kanssaeläjät (krhm...) väittävätkin, että se näyttää kynityltä kalkkunalta. Kalkkuna tai koira, ei kai sen niin väliä?