Tällä viikolla se tapahtui! Otettiin askel eteenpäin A:n juoksareissa, kun siirrettiin laatikko täyskorkealle A:lle. Alunperin oli tarkoitus pikkuhiljaa nostaa A:n korkeutta, mutta hallilta vietiin pois säädettävä A, joten vaihtoehdot supistui melko pieniin. Oikeastaan olemattomiin. Joten jouduttiin siirtämään laatikko suoraan kunnon A:lle ja toivomaan, että sujuisi. Ja sujuihan se. Hyvin spanieli sovitti askeleensa osumaan laatikon sisälle, vaikka etupalkka olisi ollut kaukana. Jos oikein arvioin, niin kauimmillaan etupalkka oli 5-6 metrin päässä A:sta, jolloin koira tuskin enää mittaili askeliaan sen mukaan, että pääsee hyvin palkalle. Rupeaa taas usko palautumaan A:n kontakteihin ja siihen, että ollaan joskus taas kisavalmiita. Nyt pitäisi saada jostakin pumpit tohon A:lle taiottua. Mutta siis, eikö vaan olekin hienot? Tajuttoman pitkäveteisen ja hermoja raastavan parin kuukauden jälkeen tilanne on jo tämä!
Puomin kontateilla on myös nähtävissä edistymistä. Ennen tehtiin kaikki kontaktit tyylikkäinä tandemeina eli lähestulkoon koiran tassu minun kädessä, eikä Jedi arvostanut sitä, että jätin sen yksinään odottamaan kontaktille, tai varsinkaan sitä, että lähetin sen kontaktille ja olin itse sen takana. Suomeksi siis: kontaktit olivat hyvät, jos seisoin itse koiran vieressä, kun sen piti odottaa tai pysähtyä. Ei ehkä mikään ideaalitilanne. Ollaan tehty paljon lähetyksiä puomille etupalkalla ja Jeppis onkin saanut hyvin kiinni ideasta, että puomille pysähdytään myös silloin, kun ihminen jatkaa matkaa tai ei ole paikalla lainkaan. Pieniä hajoamisia on tullut, kun Jedi esimerkiksi pari viikkoa sitten keksi, että voi kokeilla juosta vaan läpi kontaktilta suoraan palkalle, mutta eiköhän tollaiset pienet hajoilut kuulu lajiin kuin lajiin. Nyt ollaan taas ruodussa, ja kontakteille pysähdytään.
Tietenkin tänään, kun otin keinua videolle niin Jedillä oli huono-keinu-päivä. Mystinen juttu, se on kuitenkin tähän asti suorittanut keinun kontaktit tosi varmasti, monta kertaa paremmin kuin puomin. Keinun kanssa lähdettiin vuoden vaihteessa liikkeelle sillä, että siirrettiin Jedin liikettä loppumaan edemmäksi, ettei se jäänyt himmailemaan jo keinun alkupäähän. Yleisesti ottaen keinu on (tähän asti, ilmeisesti) ollut sellaisella tolalla, että olen surutta voinut juosta ohi, mutta lähetykset on ollut vähän epävarmoja (kuten videon alusta näkee). Keinulla en viitsi hirveästi toistoja tehdä, joten keinun treenailu jää huomattavasti vähemmälle kuin puomin. Onneksi tässä ei ole mikään kiire kisataukoa viettäessä.
Tällaiset kontaktimeiningit meillä tällä hetkellä. Jos helmikuun alussa näyttää jo näin hyvältä, niin eiköhän ne tämän vuoden tavoitteet toteudu ainakin kontaktien osalta. Kopkop, koputan puuta samantien, koska nyt kun sanoin näin, niin ensi kerralla mennään ihan päin puuta ja synkimpään metsään. Toivottavasti ei sentään.
Kontaktien lisäksi ollaan keskityttu hiomaan keppejä. Kepit menee tällä hetkellä tosi hyvin, jos itse liikun mukana, vaikka olisin kaukanakin. Nyt yritetään saada kepit itsenäisiksi niin, että voin lähettää Jedin kepeille pelkällä käskyllä. Avokulmat tuottaa myös ongelmia, ja Jedi hakee edelleen tosi vahvasti toiseen väliin, ellen selkeästi omalla liikkeellä työnnä sitä ensimmäiseen väliin. Haluaisin myös avokulman kepeille siihen kuntoon, että Jeppis ahkee itsenäisesti sen, koska aina en voi olla sitä saattamassa oikeaan väliin. Pitäisi varmaan ottaa hetkeksi aikaa verkot avuksi ekaan väliin hakemiselle, ja merkata se oikea väli selkeästi jessillä, jotta se hahmottuisi Jedille ihan lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!