Viikko, josta ei ole mitään sanottavaa

Taas vierähtänyt viikko ja mitä tästä voi sanoa? Ollaan käyty kaksissa ohjatuissa jälleen ja ilmeisesti ensi viikollakin käydään kaksissa, kun toisessa jatkoryhmässä jatkuvasti porukka peruu ja innokkaita menijöitä ei juurikaan ole. Mahtaisiko syynä olla treenien myöhäinen ajankohta; ne nimittäin alkavat kello yhdeksän illalla ja siitä tunti eteenpäin. Tällä viikolla kyseisiin treeneihin ilmestyi kokonaista kolme koirakkoa, ja kun mekin oltiin tuuraajia Jedin kanssa niin se voikin kertoa treenien suosiosta. Yleensä paikalla on sentään vähän sankemmin joukoin porukkaa. Mä tykkään itse tosta 21-22 treenivuorosta enemmän kuin oman vakkariryhmäni kello 17-18 vuorosta. Mulla on ton alkuillan vuoron kanssa mahdollista olla joko vapaalla tai aamuvuorossa (kuten yleensä) ja saan ajaa töistä suoraan kotiin ja odotella hetken aikaa. Koiraa ei viitsi lenkittää, koska muuten se on ihan puhki treeneissä, mutta koska se on ollut koko päivän yksin, niin sillä on sitten liikaa virtaa. Myöhemmän vuoron kanssa ehtii hienosti käydä jollain lyhyellä lenkillä, jos on aamuvuoro tai jos menee iltaan vasta töihin, niin ehtii hyvin aamulla käydä metsässä ja illalla lähteä suoraan treeneihin. Mutta se niistä treeniajoista... Itse treeneissä ollaan tehty hyvin erilaisia juttuja ja jälleen huomaa, että saman seuran ns. samoissa ryhmissä (molemmat ryhmät ovat olleet agilityn jatkoryhmiä) on hyvin erilaista meininkiä ja hyvin erilaiset kouluttajat, jotka paneutuvat hyvin erilaisiin juttuihin. Maanantain tunnilla tehtiin kokonaista rataa, missä oli muutama kinkkinen ohjausliike, kun taas keskiviikon ryhmässä päästiin hinkkaamaan takaakiertoja, kun radan puolivälistä löytyi kuusi peräkkäistä takaakiertoa, joista osa oli peräkkäin. Itse jumiuduin sinne koko treeniajakseni hiomaan omaa ohjauskuviotani, koska koirahan olisi mennyt vaikka päällään seisten. Oma pää ei vaan pysy mukana. Onneksi keskiviikkona kouluttaja oli kasannut myös toisen, lyhyemmän radan pätkän, joka koostui kepeistä, aidoista ja putkista; pointtina välistä veto ja putkeen lähetys. Huomasin, että toisinaan on hyvä treenata hitaamman koiran kanssa, koska meidän ryhmän pyrri ja bortsu oli sen verran nopeita, että niiden ohjaajilla oli kova homma pysyä niiden mukana ja ehtiä ohjaamaan, kun taas mulla ei ollut ongelmaa, kun pysyin hyvin Jedin mukana. Olin tosi tyytyväinen tämän viikon treeneihin kokonaisuudessaan kyllä. Vaihdettiin puomin sanaksi kiikii, jonka Jedi hiffasi saman tien, kepit on alkanut sujumaan ja koira hakee jo ihan oikeaa liikettäkin, putkeen lähetys onnistuu jo kauempaakin ja ns. väärästä päästä ja muutenkin spanieli on ollut varsin näppärä. Sunnuntaina olisi mahdollisesti tiedossa omatoimitreeni kahden auspain ja bokserikakaran kanssa. Vaihtelua omatoimisiin!

Eilen käytiin hakemassa uusi säkki koiranruokaa. Ollaan jo pidemmän aikaa mietitty ruoan vaihtamista, koska koirien turkit ja mahat ei ole enää tykännyt Jahti & Vahti kana-riisistä, mitä ollaan syötetty Jedille reilu vuosi ja Uutille ja Rullelle pidempään. Kaikki on alkanut rapsuttelemaan ja karvaa irtoaa. Mietittiin pitkään, mihin vaihdetaan, koska Rullella on ollut tietyt hyvät ja suositut merkit ollut vatsaa ja turkkia ärsyttäviä ja aiheuttaneet ripulia, karvan lähtöä ja hilseilyä ja Raxulle haluttiin kokeilla jotain allergisen koiran ruokaa, jos helpottaisi mahaongelmiin. Päädyttiin lopulta kokeilemaan Profine Adult Salmon & Potatoes -nappulaa. Saa nähdä mitä koirat tykkää. Pussin kyljestä osui ensimmäisenä silmiin hypoallergenic-teksti, ja ainakin näin päivän syöttämisen perusteella Raxun maha näyttäisi sietävän tota ruokaa.

Nyt on muuten uusi kamera kera kahden putken ja lisäsalaman hyppysissä ja parisataa kuvaa odottaisi läpikäymistä. Meininkejä hidastaa vain se, että huomasin ettei ton kameran muistikortti sovi mun muistikorttitelakan kanssa yhteen, joten kuvat saa odotella vielä hetken koneelle pääsyä.