torstai 26. heinäkuuta 2012

Kohti syksyn treenejä (ja eläinlääkäriä)


Vihdoin on saatu edes muutama lämmin päivä ja shortsikelejä! Onneksi partsille paistaa aurinko niin on kiva istua siellä työpäivän jälkeen, kun näillä meidän karvakasoilla tulee tosi kuuma, jos lähtee tohon kuumimpaan aikaan ulos. Illalla on sitten lenkillä huomattavasti aktiivisempia koiria lenkillä mukana. Jedi tosin sai muutama viikko sitten vihdoin lyhyen turkin, kun hankin lopultakin trimmerin ja vetäsin sen puliksi. Ja tuli oikein hyvä! Lähti isoja takkupalloja jaloista ja koiralla tuntuu olevan muutenkin kivempaa lyhyen tukan kanssa. Vaikka sitä sanottiinkin kalkkunan näköiseksi.

Tässä yhtenä iltana tunsin itseni tosi aktiiviseksi ja seikkailin useamman tunnin Googlen maailmassa etsien treenipaikkoja ja -kursseja Kauhistelin taas hintoja ja sitä, miten harrastaminen on kallistunut. Viiden kerran rallytokokurssista veloitettiin 210€, vaikka mukaan otettiin useampi koirakko. Lopulta löysin kuitenkin Koirakeitaan, joka tarjoaa kohtuuhintaan tosi laajan valikoiman erilaisia kursseja. Nyt kun on melkein vuoden treenannut yksikseen, niin päätin repäistä ja lähteä kummankin koiran kanssa ryhmään. Jedin kanssa käydään muistelemassa vanhaa ja Raxun kanssa on enemmän kuin hyvä päästä tekemään häiriötreeniä. Yritin kovasti saada mua ja Jediä rallytokon alkeiskursille, mutta ne on täynnä ties kuinka pitkälle syksyyn, mutta ollaan jonossa odottamassa peruutuspaikkaa. Raxun kanssa onnistuin kuitenkin pääsemään yhdistetylle agility- ja tokoalkeiskurssille, joka starttaa syyskuussa. Raxulla alkaa olemaan perusjutut ihan kohtuuhyvin hallinnassa muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen, mutta häiriötreeniä ei olla juurikaan päästy tekemään muiden koirien kanssa. Päätin muutenkin nyt ryhdistäytyä ja ruveta treenaamaan säännöllisesti myös erilaisissa paikoissa. Jedin kanssa treenasin Hämeenlinnassa asuessa paljon mm. Linnan puistossa, missä oli aina porukkaa viettämässä aikaa ja usein myös paljon muita koiria. Raxun kanssa on tarkoitus aloittaa sama ja Jedin kanssa verestää vanhoja muistoja.

Jedin kanssa ollaan nyt alettu treenaamaan tosissaan tokon alokasluokkaa varten, vaikka tulosta siellä on varmaan turha hakea Jedin estekammon takia, sekä BH-koetta varten, jonka haluan suorittaa ihan vaan siitä ilosta, että mulle todettiin ettei ei-palveluskoirarotuisesta koirasta ole siihen. Muutenhan ton kokeen pitäisi olla aika piece of cake, paitsi että Jedi saa sätkyn kun sen jättää yksin odottamaan. Tästä olen ikuisesti kiitollinen mummoille sekä lapsille, jotka järjestelmällisesti pilasivat mun ja Jedin yksinjäämistreeniä kaupan edessä Jedin pentuaikana. Kukaan ei vissiin opettanut, ettei vieraaseen koiraan kosketa, koska Jedi löytyi kerran maidonhakureissun jälkeen yhden mummon sylistä (ja kyllä, koira oli irti remmistä) ja useaan otteeseen oli lauma lapsia paijaamassa. Tämän seurauksella nätisti odottaneesta koirasta kuoriutui ulvova ja itkevä häpeäpilkku. Mutta kyllä täältä vielä ylös tullaan!

Loppuun voisin vielä kertoa, että nyt tein päätöksen, että Jedi pääsee leikkauspöydälle pikapuoliin! En halua enää järjetömän kamalia juoksuja pilaamaan meidän arkielämää, etenkään kun juoksut ei ole Jedillä kaikkein helpoimmasta päästä. Siinä unohtuu sisäsiisteys useaksi kuukaudeksi, verta tulee usean terveyssiteen verran päivässä ja koira on kaiken kaikkiaan ihan sekaisin. Ja juoksujen jälkeen iskee valeraskaus eli Jedin tapauksessa usean pissatulehduksen putki, parin litran veden juonti ja edelleen sisällepissailu sekä melkein maassa roikkuvan tissit. Kiitos, mutta ei kiitos!

P.S. Raxu ei olekkaan lammaskoira vaan noutaja! Yksi päivä lenkillä se kantoi mun luokse tomerana sammakon, joka sitten jatkoi matkaa kun Raxu oli varovasti laskenut sen alas! Kuinka viisas koira!




Kumman rodun pitikään olla isompi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!