Oon kokonaan unohtanut kertoa meidän alkukesän Rajasaaren retkestä! Muistui mieleen vasta kun yritin blogista etsiä kyseisen reissun kuvia, joten tässä tämä nyt sitten vihdoin!
Lähdin tosiaan yhtenä vapaapäivänä Jedin ja Raxun kanssa autoilemaan kohti Helsinkiä. Olin sopinut koiratreffit Rajasaareen Inkan ja Ansa-cockerin kanssa. Rajasaari on Helsingin edustalla sijaitseva pienehkö saari, jolle on rakennettu iso koirapuisto hienoine hiekkarantoineen, kallioineen ja metsäalueineen. Olin itse käynyt viimeksi Rajasaaressa kun äidin Nuppu-bulli oli nuori eli aikaa visiitistä oli useita vuosia, mutta paikka oli ihan ennallaan.
Vaikka oli tosi lämmin päivä niin puisto ei ollut tupaten täynnä. Koiria ja ihmisiä kuitenkin riitti ja Ansa onnistui saamaan peräänsä innokkaan nuoren valkkariherrasmiehen, jonka nuoruuden into koitteli aika ajoin kaikkien hermoja. Muuten kaikki koirat tuli hyvin toimeen keskenään. Raxua vähän jännitti isot koirat ja se katsoi usein parhaaksi siirtyä sivummalle seuraamaan muiden touhuja. Pienten koirien kanssa se innostui tosin leikkimäänkin ja kokeili rajojaan jopa "karkaamalla" muutamaan kertaan toisten koirien mukana ihan eri puolelle saarta kun missä itse oltiin. Kakara oli myös erittäin kiinnostunut vedestä ja kallioiden päältä oli pakko kurkotella veteen niin kauan, että sinne lumpsahti komeasti pää edellä. Sitten olikin tosi paikat, kun piti itkeä ja saada mamma heltymään ja auttamaan takaisin kalliolle. Sieltähän mä löysin itseni polvia myöten merestä Raxua pelastamasta.
Puistoon saapui päivää viettämään myös toinen cockeriporukka, joka koostui vähän vanhemmista cockeriherroista. Saatiin taas makeat naurut siitä, millainen rimpula Jedi on. Muiden rinnalla se näytti niin kapealta, luiselta ja - no - rumalta. Toivottavasti massaa ja leveyttä tulisi lisää, kun kaksi vuotta alkaa olla mittarissa. Missä viivyt, oi aikuisen cockerin vartalo?
Muut cockerit kävivät ahkeraan uimassa ja näyttelyturkissa oleva Ansa-pentukin keksi kepin haun hauskuuden ja polski innoissaan. Jedi istui tapansa mukaan rannalla kahlattuaan yhden kepin perään ja todettuaan, että vesi on edelleen yhtä märkää ja ällöttävää kuin aina ennenkin. Taitaa tosiaan jäädä meiltä taipparit väliin kokonaan, koska Jedi uisi vaan kuumana päivänä lämmitetyssä vedessä ja hiekkapohjaisella, hitaasti syvenevällä rannalla. Ja silloinkin ehkä. On se vähän kummallinen ja omalaatuinen spanieli, mutta maailman paras Jedi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!