Yöllisiä vahinkoja

Aamulla herättiin Anun synttäripäivänä iloisiin tunnelmiin, kun olkkarista paljastui Atlanttin valtameri ja muutenkin yleinen kaatopaikka: iso mies Rudolf, kohta 7 vuotta, oli päättänyt käydä tarpeillaan keskellä olkkaria. Suoraan makkarin oven edessä oli jättikokoinen lätäkkö ja ympäri olohuonetta kakkakasoja. Ja syyllinen paljasti itsensä ryömimällä saman tien korvat luimussa sänkyyn peittojen alle piiloon. Näin. Joskus koiran täytyy taantua takaisin lapseksi. Huvittavaa on, että käytiin iltalenkillä kuitenkin juuri ennen nukkumaanmenoa ja herätys oli seitsemältä...

Jedin kanssa oltiin tosiaan hallittavuuskokeessa loppuviikosta. Koe järjestettiin meidän vastapäisen jäähallin pihalla, jossa normaalistikin treenataan. Pikkuisen hävetti mennä kokeeseen, kun Jedi temusi Rullen kanssa ja oli onnistunut vissiin vähän venäyttämään jalkansa ja ontui toista etujalkaansa pikkuisen. Paikalla oli meidän lisäksi yhdeksän koirakkoa ja saatiin numeroksi tietenkin kymppi eli oltiin viimeisiä. Ennen kokeen alkua treenailtiin Jedin kanssa seuraamista, paikalla oloa ja luokse tuloa. Jotenkin jännittävästi Jedi päätti unohtaa, kuinka perusasennosta jäädään paikalle odottamaan käskystä ja saatiin vähän kertailla, miten homma menikään, koska muutamaan kertaan kun käännyin katsomaan sinne, mihin koiran jätin, sain melkein sydärin kun koira olikin kadonnut. Joka kerta se oli onneksi vaan seurannut  mun perässä heti saman tien ja istuin tottelevaisena mun vasemman jalan vieressä. Nopeasti sain kuitenkin palautettua Jedin mieleen kuinka paikalleen jäädään. Hassua sinänsä, koska treenataan paikalla oloa päivittäin...

Ensimmäisenä testattiin koiran luokse päästävyyttä ja Jedihän tunnetusti rakastaa kaikkia, eli hienosti meni. Sen jälkeen päästiin taas tekemään vapaata treeniä, kun koiria alettiin katsomaan yksittäin. Treenit meni hyvin; olin ainut joka piti koiraa vapaana ja jätti pitkiksikin ajoiksi yksin odottamaan. Lisäksi Jedi oli ainoita, jotka tulivat käskystä luokse, monet tulivat vasta kun omistaja kimitti kovaa ja korkealta "tule tule tule" -tyyppisiä kutsuja. Sai olla ylpeä. Muut koirat ei oikeastaan häirinnyt Jedin keskittymistä; namit oli tärkeämpiä.

Päästiin tosiaan viimeisinä näyttämään mitä osataan. Aluksi sain pyynnön jättää Jedin vapaavalintaiseen asentoon paikalle, liikkua eteenpäin ja kutsua koiraa. Otin Jedin perusasentoon, annoin paikka-käskyn ja lähdin liikkeelle. Kun käännyin meinasin ruveta itkemään, koska koira oli noussut seisomaan! Se ei ole koskaan tehnyt tollaista. Nätisti se odotti paikallaan häntä tanassa, mutta seisomassa. Kutsuin luokse ja Jedi tuli nätisti perusasentoon. Sen jälkeen päästiin leikkimään, mikä on meille vähän haaste, koska Jedi ei pahemmin perusta leikkimisestä heti treenin jälkeen. Sain kuitenkin sen innostettua vähäsen leikkimään vetolelun kanssa. Sitten jouduttiin takaisin riviin ja saatiin käsky kaikki vuoronperään juosta koiran kanssa muiden ohi. Jedi ei reagoinut ohi meneviin koiriin ja olin aika luottavaisin mielin, mutta kun tuli meidän vuoro, päätti neiti spanieli laahustaa koko matkan mun perässä nenä maassa ja järjettlmän hitaasti. Jotenkin koko kokeesta jäi fiilis, että huonosti meni. Tuntui, että testitilanteessa annettiin osaamisestamme tosi huono kuva ja mokailtiin asioita, joita osataan hyvin oikeasti. Kokonaisuudessaan koirakkoja haki kurssille 33 ja kymmenen kurssille valitaan enkä jaksa uskoa, että meille paikka aukenisi.

Oon tässä mietiskellyt, että alkaisi treenailemaan rallytokoa. Siinä yhdistyisi mun omat kiinnostukset tokosta ja lisäksi pääsisi tekemään noita koiratanssiliikkeitä. Voisi olla hauska kokeilla, koska ihan perustoko on aika tylsää loppujen lopuksi, vaikka tällä koiralla onkin hyvä toistokestävyys ja se tykkää treenata.