Kevätsateet alkaa, pistä kumpparit jalkaan

Kevättä kohden mennään taas! Ihanaa herätä aamuvuoroon ja huomata, että ulkona on jo valoisaa. Ja linnut laulaa, ei tarvitse kolmea paitaa päällekkäin ja...Koirat on joka lenkin jälkeen kuin muutamaan kertaan järveen heitettyjä. Ja sen lisäksi kuraisia. Pääsinpäs sitten taas kaivamaan esiin koirien tassupyyhkeen, joka ehti olemaan kaapissa piilossa jopa muutaman kuukauden. Näillä säillä oon todennut rakastavani niin paljon eteisen pitkää kuramattoa, joka ei päästä kuraa leviämään kaikkialle asuntoon ja on riittävän pitkä, että siihen mahtuu kolme koiraa ja ihminen kuraisine kenkineen seisomaan.

Meillä tassupyyhkeen (jota tosin näillä säillä käytetään koko koiran kuivaamiseen tassujen sijaan) paluu otettiin melko ristiriitaisesti vastaan. Toiset ei tykkää ja toiset sitten taas... Niin no, kuvat vissiin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jedin mielestä tassujen kuivaaminen on huippukivaa. Kun muut koirat on kuivattu on Jedi jo uudelleen jonossa että hei, kuivataan lisää! Tassujen lisäksi pitää kuivata kaikki muukin ja Jedillä senkun häntä heiluu kaiken aikaa kuin viimeistä päivää. Pyyhkeen päällä pitää tietysti pyöriä ja pöristä kaiken aikaa. Ja sitten kun on kuivattu pyyhettä olisi kamalan kiva kantaa ympäriinsä. On se surullista, kun lapsi joutuu leikkimään tassupyyhkeellä kun ei muita leluja ole...! Tai sitten itse keksityt lelut on vaan tuplaten parempia.

Kohta ei taideta enää päästä metsään ollenkaan hetkeen. Tänään oli jo melko vetistä; ei sentään purot vielä valunut alas mäkiä, mutta tuskin siihenkään kauan kestää. Ihan likomärkään metsään ei viitsi lähteä, mutta toisaalta kohta on kadut jo niin sulat, että päästään Jedin kanssa taas pyöräilemään. Pitää kaivaa valjaat kaappien perältä esiin ja ruveta taas pikkuhiljaa muistelemaan mieleen, että miten pyörän kanssa taas liikuttiinkaan. Mulla itselläni on ollut tosi kova ikävä pyöräilemistä; viime kesänä addiktoiduin ihan täysin ilta- ja aamupyörälenkkeihin. Jedikin tykkää kauheasti juoksemisesta ja tänä kesänä uskaltaakin sitten pyöräillä vähän pidempään kun viime kesänä, kun kakaralla alkaa olemaan jo ikää. Kun kevät etenee vielä vähän niin pääsee Rullekin rullaluistelulenkeille. Itse en kyllä moiseen uskaltaudu, mutta toiset onkin rohkeita. Olisin itse ekan metrin jälkeen naamallani jo ihan ilman koiraakin.

Ensi viikolla olisi hallittavuuskoe ja nyt joudun myöntämään, ettei olla Jedin kanssa treenattu juurikaan, koska itse jännityksellä odottelen, josko mulle iskisi ihanaakin ihanampi vatsatauti, jota puolet työkavereista tuntuu sairastavan. Maha on ollut kipeät viimeiset neljä päivää ja olo on ollut muutenkin kipeä, joten ollaan Jedin kanssa tyydytty olemaan treenaamatta. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ensi viikolla treenailla seuraamista (ja sitä pahuksen seisomista!), paikalla oloa sekä istuen että maaten ja luokse tuloa. Ja sitten toivotaan, että testi menee läpi ja päästään ryhmään.

Nyt ajattelin alkaa googlettelemaan ensi kesään möllitokokokeita. Olisi tarkoitus päästä Jedin kanssa vähän treenaamaan, että millaista on olla kokeessa ja paras tapa siihen taitaa olla möllitokokoe. Mä vaan niin nään sieluni silmin sen kauhukuvan, kun Jedi päättää kesken kokeen, ettei totteleminen olekaan kivaa ja lähtee pää viidentenä jalkana nappaamaan lähimmältä ihmiseltä ruoan kädestä, moikkaamaan kaikki koirat ja ihmiset ja kyykkää sen jälkeen keskelle kenttää tarpeilleen.