Me ei sovita lokeroon

Todiste, että Tuutikki on edelleen täysissä voimissa

Mulla on käynnissä joka syksyinen lajimasennus. Älkää käsittäkö väärin, olen todella tyytyväinen meidän agility-harrastukseen, mutta mulle iskee aina kaipuu harrastella kaikkea muutakin. Kun kerran on käsissä tollainen ilmeisen riistaviettinen spanieli, joka eilen haki koirapuistossa keppiä niin kauan, kuin jaksoin heittää, olisi mahtavaa päästä kokeilemaan sen kanssa vaikka ihan oikeaa noutoa. Oon yrittänyt kahlata läpi Näin opetat koirasi metsälle -sivustoja ja yrittänyt ottaa oppia, mutta mulla on itseluottamuspula, mitä tulee siihen, että pitäisi ruveta itsekseen uusia lajeja kokeilemaan. Siis ihan tosi, mä en pysty edes opettamaan uutta tokoliikettä, ellen ole ensin nähnyt, kun joku treenaa sitä ja päässyt pyytämään neuvoja. Kadehdin suunnattomasti niitä, jotka lukee pari ohjetta tai vaan soveltaa onnistuneesti. Ei tule tapahtumaan mulla. Mä tahdon kaikkeen aluksi tukea ja turvaa osaavammilta. 

Oon yrittänyt lähestyä eri yhdistyksiä ja seuroja mua kiinnostavien lajien, jo äsken mainitun noudon sekä haun ja mejän suhteen. Oon kahlannut läpi lähialueen haku-porukoita ja jatkuvasti tuntuu tulevan vastaan se, ettei Jedi edusta palveluskoirarotua, jotka tuntuu olevan etusijalla jopa niissä järjestöissä, jotka sanovat, ettei tarvitse olla pk-oikeuksia, jotta voi osallistua toimintaan. Okei, Jedillä ei ehkä ole palveluskoira, mutta se on pirun käevä pieni nenän käyttäjä ja olisi tosi kiva päästä sen kanssa treenaamaan nenän käyttöä hallitusti ja luvan kanssa sen sijaan, että se painaa metsässä pupujen jäljillä. Juuri tuon korkean riistavietin takia haluan ehdottomasti hakua treenata osaavan kouluttajan kanssa, koska musta kuulostaa kovin riskialttiilta vapauttaa koira suoralta kädeltä metsään ukkoja etsimään. Jedi lähtisi etsimään pupua ja istuisin vielä illallakin kannon nokassa odottamassa sitä takaisin. Yhdelläkin kurssilla oli ehdoton pakko, että koiran pitää pysyä vapaana lähellä, mikä esti meidän osallistumisen. Kyllä mä uskon, että Jedi oppisi, milloin mennään hakemaan sieltä metsästä jotain muuta kuin pupuja ja kaiken sen potentiaalin saisi käyttöön, kun olisi osaava kouluttaja, joka neuvoisi kuinka kaivaa se kaikki taito sieltä esiin.

Mejän ja noudon suhteen en ole saanut yhtään parempia tuloksia. Metsästysseuroja ei tunnu kiinnostavan, koska metsästäjät kouluttavat itse omatoimisesti koiransa, mikä taas ei auta tällaista aloittelijaa, jonka cockeri ei oikeastaan ui hullun lailla, vaan kaipaa rohkaisua siihen vielä, vaikka kehitystä kahden viimeisen kesän välillä on selvästi, ja noutaa keppiä, mutta ei ole koskaan nähnyt oikeaa saalista. Ei ehkä olla niiden kohderyhmää, mutta oltaisiin kyllä kovin innokkaita. Mejä kiinnostaisi samoin ja oon yrittänyt seuran sisällä saada osaavia ohjaajia (joita meidän seurasta löytyy kyllä) kouluttamaan, mutta ei. Milloin kariutuu siihen, ettei täältä löydy sopivia metsiä ja milloin johonkin muuhun. Mä kun haluaisin mejänkin opettaa alusta asti oikein ja kunnolla. En edes tiedä, voiko mejän mokata jotenkin, kun Jedi on verijälkeä kokeillessa kuitenkin hakenut jälkeä tosi hyvin ja löysi mutkittelevaltakin jäljeltä aina loppuun saakka. Mutta kun. 

Musta on surullista, että usein kuulee harmiteltavan, kuinka harvoin näyttöpuolen cockereita näkee oikeissa töissä, mutta hankalalta tuntuu päästä opettelemaan niihin oikeisiin töihin, kun ei ole syntynyt haulikko kädessä.