Voi välistä veto (ja vetohommat)

Ollaan tehty agissa hulluna välistä vetoja ja nyt vasta oon tajunnut, miten pirun vaikeita ne on ja miten tarkkaa tossa lajissa oikeasti on se, että ajoittaa täsmälleen oikein liikkeensä. Kun oma liike on sekunnin myöhässä, niin koira ei tulekaan välistä vaan kiertää takaa. Oon tehnyt tarkoituksella paljon kuivaharjoitteluja ilman koiraa (kyllä, myös yksin kotona...) ja tänään tehtiin onnistuneita välistä vetoja kokonaiset kolme putkeen, mikä oikeasti on tosi hyvin ja olin tosi ylpeä. Nyt pitäisi alkaa enemmän keskittymään eri ohjaustekniikoihin eikä aina vaan vääntää valssia jokaisessa tilanteessa. Senpä vuoksi tänään tehtiin välistä vetojen lisäksi persjättöjä tosi tiukoissa paikoissa, missä en ollut koskaan ennen edes miettinyt persjätön tekemistä, mutta hyvinhän ne silti sujui.

Välistä vetojen lisäksi ollaan tehty muitakin vetohommia. Hankin Anulle ja Rullella viime kesänä töistä alennuksien alennuksessa olevan canicross-vyön huimaan viiden euron hintaan ja otin sen itse käyttöön tänä keväänä. Jedi on tosi näppärä pyörän kanssa ja se vetäisi kovasti, mutta en uskalla niin pienellä koiralla kamalasti vedättää, joten ajattelin kokeilla tota juoksemista. Ollaan ihan noviiseja molemmat, koska mulla puskee rasitusastma vastaan juostessa ja Jedi ei ymmärrä, ettei juostessa voi pysähtyä syömään heinänkorsia penkalta. Pikkuhiljaa kuitenkin. Ollaan käyty kerran viikossa puolesta tunnista tuntiin juoksemassa, joka toistaiseksi tosin on osittain reipasta kävelyä, että saan hengityksen tasaiseksi. Ja jos meinaan hyytyä niin onneksi mulla on Jedi, joka jaksaa tsempata vielä viimeisellä 100 metrin suoralla ennen kotiovea:

Jos ihmettelette mistä kamala puuskutus johtuu, niin todellakin siitä, että matkaa kotiovella on enää sata metriä ja hapotti aikalailla. "Kiskon sut kotiin mamma!"

Uutille rapsahti hienot 7 vuotta mittariin muutama päivä takaperin ja sitä iloittiin syöttämällä Uutille kuivattuja kaloja ja toteamalla, että Uuti pääsee hammastohtorin vastaanotolle. Talvella haljenneen takaposkihampaan lisäksi Uutilla on yhdestä etuhampaasta jäljellä vain ikenen sisässä oleva osa. Vähän huolettaa, ettei vaan olisi kortisoni nyt alkanut syödä Uutikaiselta kroppaa alta, kun hampaat irtoilee ja korvan kaljuuntuminen sen kuin jatkuu eikä ilmeisesti siis johtunut kylmästä, mitä lääkäri epäili. Uuden lääkemäärän löytämisen jälkeen Uuti on kuitenkin ollut paljon pirteämpi. Ja eihän sen uskottu elävän edes nelivuotiaaksi, mutta Uutipa näytti kaikille!