Hallista metsään ja metsästä hallille

Tulin iltapäivällä metsästä pikkukoirien kanssa ja Rullella oli mulle viesti.

Mulle on iskenyt samainen fiilis kuin ilmeisesti monelle muullekin bloggaajalle ja tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Jedin kanssa aksaillaan ahkerasti, oon napsinut itselleni lisätunteja treenikaupasta (jostain kumman syystä ketään ei kiinnosta ottaa vapaita vuoroja joten minä ahne rosmo vien niitä oman haluni mukaan). Eri kouluttajien opissa keskitytään erilaisiin juttuihin ja saa hyvää perspektiiviä asioihin, kun ei aina vaan huomauteta samoista asioista. Ollaan ruvettu saamaan nollaratoja, mun oma ohjaaminen on parantunut tosi paljon ja Jedillä alkaa olemaan hyvä haju siitä, että mikä käsky tarkoittaa mitäkin estettä. Tosin nyt hämmennetään pakkaa, kun meidän keskeliäs puomi-käsky on mulle liian hankala ja se jää aina sanomatta ja osoittelen mykkänä puomia. Jedi on onneksi tajunnut, että kun mä sinne osoitan niin sinne kiivetään, mutta käsky täytyy saada mukaan. Jospa kokeilisi miten kii-kii sopii omaan suuhun. Ei sitä käskyjä valitessa käynyt mielessä että niitä pitää huutaa jatkuvalla syötöllä. Isoimmat mokat tuntuu muutenkin olevan mun sanoissa sekoamisissa ja muissa ohjausmokissa. Tänään yritin lähettää koiraa kepeille läpi-käskyllä. Hups.

Maanantaina käytiin shetlantilaisten kanssa lääkärissä. Uutilla oli kuudennen viikon kontrolli eli ollaan nyt syöty kuusi viikkoa lääkkeitä uuden annostuksella ja piti käydä tarkistamassa, että miten on muutos vaikuttanut veriarvoihin. Tällä kertaa pieni verenkuva riitti ja tuloksia odotellaan. Toivottavasti olisi lukemat viitearvoissa ja saataisiin huokaistua helpostuksesta taas hetkeksi. Ja jos arvot on hyvät, saadaan kohta karvattomaan korvaan joku lääke kokeiluun. 

Raxulle annettiin vuosikkaan tehosterokote ja mun pyynnöstä lääkäri vähän taivutteli ja väänteli koiraa. Ei löytynyt tunnustelemalla mitään, mikä voisi olla syynä tohon kummalliseen käytökseen. Lääkäri kehotti kuvaamaan rakenteen ihan virallisesti, koska kaikkea ei huomaa tunnustelemalla. Lääkärin oma mielipide tuntui olevan, että ongelma on enemmänkin korvien välissä. Oon tässä harmitellut asiaa, mutta koska harmittelulla ei mennä eteenpäin tein muutoksen meidän uuden vuoden -tavoitteisiin. Raxun kanssa tavoite vuodelle 2013 on oppia elämään normaalin koiran lailla ja pyrkiä siihen, ettei elämä olisi niin kovin stressaavaa ja ahdistavaa. Treeneihin koira ei tule nyt ainakaan hetkeen, mutta kotona tehdään perustottelevaisuutta ja juostaan paljon vapaana ja tavataan muita koiria mahdollisuuksien mukaan, vaikkakin se sekoittaa mahan joka kerta totaalisesti. Ja pyritään löytämään ruoka, mitä maha kestäisi. Saatiin nyt siunaus jauheliha-riisi-mössön syöttämiselle, koska se on tällä hetkellä ainut ruoka mitä maha kestää edes jotakuinkin. Koiran elämää voi elää ilman harrastamistakin, vaikkakin se edelleen harmittaa mua aika tavalla.

Terveysjutuista vielä sen verran, että tänään postiin tipahti viralliset tulokset Jedin kuvauksista ja tyytyväinen olen.