maanantai 3. joulukuuta 2012

Vaarallinen ja agressiivinen koira

Mä kuulun niihin ikäviin koiranomistajiin, jotka jo kaukaa huikkaa "ohi", kun tulee muita koiria vastaan. Jos tätä ei huomioida, niin ilmoitan, ettei me moikata remmissä. Kuulun myös niihin koiraomistajiin, jotka ärsyyntyy, kun omia toiveita ei kunnioiteta tässä asiassa. En tiedä kovin montaa ärsyttävämpää asiaa, kuin että joku jää odottamaan koira pitkällä (flexi)hihnassa seisomassa niin, ettei omistaja varmasti saa sitä pois meidän tieltä. Tai että koira vaan yksinkertaisesti tuodaan nuuskimaan mun koiria, vaikka olen asian kieltänyt.  Ja kun olen kantani tehnyt selväksi arvostellaan mun koiran koulutusta ja sääntöjä, kun kiellän koiriani toteuttamasta niiden luonnollisia tapoja. Eilen kotipihassa naapurin vapaana pihassa painanut collie päätti tulla moikkaamaan pikkukoiria, kun oltiin menossa remmissä ohi, ja omistaja huuteli kaukaa, että mun koirat on varmasti kilttejä kun ne on niin pieniä. Huusin takaisin, että voisiko hän ottaa koiransa kiinni, koska mun koirat on harrastuskoiria, enkä halua opettaa niitä moikkaamaan remmissä ollessa. Minkäs tämä nainen koiralleen enää voi, kun matkaa oli toistakymmentä metriä ja koira painoi pää viidentenä jalkana meidän luokse. Raxun nappasin kainaloon, koska se on vihoviimeinen, joka saa muita koiria remmissä moikata. Ei siksi, että se olisi agressiivinen, vaan koska meidän ohitukset ei suju niinkuin haluaisin ja kiinnostus muita koiria kohtaan on niin kova, että se häiritsee treeneihin keskittymistä tosi pahasti. Tämä rouvashenkilö ei sitten voinut millään ymmärtää, miksei hänen kiltti koiransa saa moikata minun kilttejä koiriani, koska onhan se kiva, että koirilla on kavereita. Muistan elävästi myös sedän, joka metsässä tuli mäyräkoiransa kanssa vastaan. Otettiin sheltit istumaan tien sivuun ja annettiin miehelle tilaa mennä ohi, mutta tämä jäikin viereen seisomaan koirineen, jolloin Raxu karkasi käskyn alta nuuskimaan hänen koiraansa. Kun hain Raxua pois, niin mies  sanoi jääneensä odottamaan, että koirat voi leikkiä ja totesi, että on todella tylsää, että en antanut Raxun leikkiä, kun se kerran halusi.

Tässä teille sosiaalisille koiranomistajille pari faktatietoa:

1) Se, että koirani ei ole agressiivinen ei tarkoita, että sen kanssa nuuskittaisi kaikki kaupungin koirat läpi. Kun minä olen lenkillä, niin me kävellään. Koirapuistossa ja vapaana ollessa voidaan sitten nuuskutella koiria läpi.

2) Oletko koskaan kokeillut miltä tuntuu pitää kädessä neljää hihnaa, kun koirat painaa ympyrää ja hyppii ja pomppii? Se ei välttämättä ole se, mitä haluan ohitusten olevan. Opetan mielummin koirat ohittamaan siististi, joka edellyttää aluksi sitä, että koirani eivät moikkaa remmissä, ennen kuin osaavat mennä nätisti ohi.

3) Meillä minä määrään säännöt, ei koira. Eli jos minä haluan, että koira ei moikkaa, niin se on sitten niin. Sillä, että koira haluaa, ei ole juurikaan painoarvoa. Toivon, että myös sinä, arvoisa vastaantuleva koiranomistaja, ymmärrät tämän, etkä ehdoin tahdoin kyseenalaista päätöksiäni ja toimi päinvastoin päästämällä koirasi omatoimisesti nuuskimaan kielloistani huolimatta.

4) Se spanieli, joka saa paljon kehuja kauniista ohittamisesta, on se sama spanieli, josta pentuaikana epäiltiin tulevan agressiivinen ja arka muiden koirien vihaaja, koska se ei leikkinyt ja nuuskinut kaikki vastaantulevia koiria remmilenkillä. Hoidan koirieni sosialistamisen jollain muulla tavoin, kun remmissä moikkaamisella.

Tästä lähin taidan mainita omistavani lauman vaarallisia ja agressiivisia koiria, niin pysyvät yltiösosiaaliset tädit ja sedät koirineen toisella puolella katua.

"Moi oon Uuti ja oon tosi vaarallinen!"

6 kommenttia:

  1. Näimpä! Jokainen tekee tyylillään, mutta ihmiset vois kunnioittaa myös muiden tyyliä! Ei välttämättä edes auta sanoa koiran olevan aggressiivinen... Itse omistan arvaamattoman ja ajoittain myös aggressiivisen spanielin ja huuuuuuuuuh kuinka raivostuttaa kesken tärkeiden ohitusharjoitusten joku tunkee lähelle koiransa kanssa ja huutelee "ei tämä ole vihainen" NO MUN ON! Ja varsinkin kun näkee, että yritän kiertää kauempaa ja pitää koiran huomion itsessäni - ja silti joku palikka päästää fleksissä poukkoilevan hurttansa liian lähelle ja mulla koko työ alkaa alusta.

    Ja vielä raivostuttavempia on ihmiset, jotka alkaa sohia kättään koiraani päin. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä pidän koirani vierelläni, täysin hallinnassa ja muiden ihmisten ulottumattomissa. Silti aina joku työntää kättänsä varoittamatta ilman lupaa. Jos on oikein huono päivä, koira saattaa murista ja vielä siihenkin jotkut valopäät alkaa lässyttää, että "vooi hellanlettas lässynlää älä mulise" En tiedä millä ihmiset saa ymmärtämään, että älä tule lähelle. Ei auta kuonokoppa eikä mitkään kielto/varoitussanat. Joskus tekis mieli vaan antaa koiran purasta halutesaan päät irti niiltä, mutta sehän olis silti koiran vika, vaikka kuinka joku olis tunkenut käden varoittamatta jostain seuraavalta penkkiriviltä. Jos koirani on pienikokoinen, sillä on kauniit luppakorvat ja suloinen spanielin katse, se ei tarkoita että se olisi kaikkien silityksiä rakastava halinalle.

    Tämä ei ollut nyt ihan sama asia kuin sulla, mutta samaa ideaa ajan takaa - minulla on oikeus päättää milloin haluan koirani moikkaavan ja ketä. Sillä ei oikeastaan ole väliä onko koira aggressiivinen vai haluaako omistaja muuten vain kävellä moikkaamatta ohi, sen ei pitäisi edes kuulua muille.

    (Tietenkään koirani ei saisi olla aggressiivinen, mutta koira on tullut mulle aikuisena ja luonteesta paljastui kaikkea mukavaa. Mulle ja kotona koira on ihan mahtava mut ulkoilu, muut koirat ja jotkut ihmiset tuottaa päänvaivaa. Työstän asiaa ja se olisi huomattavasti helpompaa ilman näitä ihanan sosiaalisia koiranulkoiluttajia)

    VastaaPoista
  2. I feel you! Itse voisin jatkaa tästä valitusteksti osa kahden: Älä koske koiraani ilman lupaa. Meillä on ollut muutamaan kertaan Jedin ekan kesänä, jolloin Jedi matkusti takapenkillä turvavöissä ja käydessäni esimerkiksi maksamassa bensat vietti siellä muutaman minuutin itsekseen, mummelit puoliksi sisällä mun autossa avoimesta ikkunasta silittämässä ihanaa luttanaa koiravauvaa. Lisäksi Hämeenlinnassa asuessani yritin työstää Jedin kanssa rauhallista odottamista ja jätin sen pienen Siwan eteen odottamaan (ko. kauppa sijaitsi nin, ettei koiraa nähnyt kadulta vaan piti tulla porttikongiin) kun kävin pikaisesti hakemassa maitoa. Luovuin tästä löydettyäni muutamaan kertaan lähitalojen kakarat ja mummot silittelemässä koiraa. Viimeinen niitti oli, kun Jedi oli irrorettu hihnasta ja se oli yhdellä tädillä sylissä. Kävin aika nopeasti nappaamassa koirani ja annoin tädin kuulla kunniansa.

    Itse en lähde kovin helposti kritisoimaan muiden tapoja elää koiriensa kanssa ja kouluttaa niitä. Mulle on ihan se ja sama, saako jonkun ihmisen koira moikata muita, mutta kun minä en halua että meitä moikataan, niin oletan, että sitäkin kunnioitetaan. Tosin toivoisin kyllä vähän järkeä ihmisille päähän. Jedin kanssa pyöräillessä olen meinannut pariin kertaan ajaa koiran päälle, kun se on flexistä rynnänyt pyörän eteen moikkaamaan mun koiraa, joka kiltisti ravaa vieressä. Ja sitten saa kuulla kunniansa, kuinka on vaarallista pyöräillä koiran kanssa. Niin, mun koirahan ei ollut pätkän vertaa kiinnostunut ohitettavasta koirasta.

    VastaaPoista
  3. "Anteeksi, mutta meillä kaikilla on rabies" ;)

    VastaaPoista
  4. Ja sitten ne saatanan urpot, jotka antavat nameja ilman lupaa. Joku haluaa rapsutella ja sitten oho onkin nameja koiralla suu täysi.

    VastaaPoista
  5. Niinpä! Helpommalla pääsee kun ei vaan pysähdy ollenkaan :D

    VastaaPoista

Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!