Merituulia haistelemassa

Käytettiin hyväksi vapaapäivä ja ajeltiin pikkukoirien kanssa Helsinkiin Rajasaareen. Ilma oli aika syksyinen (= tihutti vettä, oli kylmä ja tuuli tosi kovaa), joten muita koiria puistossa ei ollut ollenkaan, mikä sopi mulle oikein hyvin, koska oon kipeän kurkkuni kanssa hieman epäsosiaalinen. Jedi oli riemuissaan päästessän pitkästä aikaa vapaana juoksemaan, kun metsässä vapaana olot on edelleen pannassa ja juoksujen takia ei ole puistoiltu, ja se painoi menemään kuin viimeistä päivää. Raxu oli rohkea ja kahlaili hirveistä aalloista huolimatta. Haki oikein keppiäkin kun sellaista heitti. Taidan opettaa Raxun uimaan ja vien sen spanielien taipumuskokeeseen Jedin sijasta!

Rannalla ja kallioilla kävellessä tein niin päätöksen, että haluan oman talon kallioiselta rannalta. Ja ison tontin, jonka voin sitten aidata niin, että koirat voi päästää vapaaksi ilman kauheeta pelkoa siitä, että joku (lue: Jedi) lähtee karkuteille ja päätyy löytöeläintaloon. On vaan niin rentouttavaa katsella kuinka aallot lyö rantakallioihin ja koirat kirmailee pitkin rantaa ja kallioita minkä tassuistaan pääsee. Ehkä Hyvinkään ainut vika asuinkaupunkina on se, ettei koiraystävällisiä ranta-alueita ole käytännössä yhtäkään. Mutta ehkä vielä jonain päivänä!

Katsoessani kuvien laatua myöhemmin totesin taas, että ehkä mä nyt vaan säästän tulevat veronpalautusrahat ja investoin uuteen kameraan. Uskollisesti palvellut Olympus taitaa alkaa vedellä viimeisiään ja olishan ne liikekuvat ja vähän nätimpi ja tarkempi piirto vihdoin ja viimein kivoja.