Lähtekäämme metsään, metsään, metsään

Päätettiin ottaa kaikki irti yhteisestä vapaasta viikonlopusta ja nätistä ilmasta, joka sattui osumaan juuri tälle viikonlopulle, ja lähdettiin eilen koko päiväksi luonnon helmaan. Pakattiin kolme neljästä koirasta autoon, koska Raxulla on ollut maha tosi sekaisin hetken aikaa ja se on oksennellut kauheasti, joten jätettiin se kotiin lepäilemään. Ihmetyttää vähän, että mikähän siihen on oikein iskenyt, kun muiden koirien mahat on ihan hyvät ja Raxu on nyt oksennellut tosi paljon ja isoja määriä. Mikään ruoka ei tunnu pysyvän sisällä. Taitaa olla lääkärireissun paikka, jos ei helpota pikapuoliin. Mutta takaisin lenkkeilyyn: ajeltiin Usmin metsään tohon naapuriin. Usmista löytyy tosi hyvät merkityt reitit ja eilen tuli vastaan vain kaksi seuruetta koko päivänä ja niihinkin törmättiin kahdella eri nuotiopaikalla. Muuten saatiin kulkea ihan rauhassa ja Rullekin pääsi juoksemaan hetkeksi vapaana kun ei ollut vaaraa, että se painaa innoissaan auton alle. Saatiin kulumaan samoiluun neljä tuntia (vaikkakin paistettiin välissä vähän ruokaa nuotiopaikalla) ja illalla oli pikkusen väsyneitä koiria kotisohvalla.

Tänään ollaan oltu Jedin kanssa aamusta asti liikenteessä. Käytiin moikkaamassa lapsuudenkavereita (josta lisää myöhemmin) ja ajettiin Vantaalle agility-treeneihin. Jedin kanssa otetaan tosi rauhaksiin toi ageilu ennen kun saan kuvautettua ton koiran, koska tänään taas saatiin kommenttia Jedin takajaloista, jotka näyttää jotenkin kummallisilta. Ohjaajan kanssa juteltiin asiasta ja jätetään suosiolla iso A-este väliin ja tyydytään treenaamaan pikkuisella A:lla (siis sellasella ihan pentuversiolla) ja hypyt pidetään tosi matalina, koska en halua rikkoa jo mahdollisesti huonojalkaista koiraa tarpeettomalla rasittamisella. Saatiin kotiläksyksi oikean puolen vahvistamista, koska Jedillä on - yllätys yllätys - tosi vahva vasen puoli, kuten melkein kaikilla tokoa treenaavilla koirilla. Huomasihan sen, miten se hakeutui jatkuvasti vasemmalle puolelle. Itse olin tosi ylpeä siitä, että Jedin estekammosta ei ollut jäljellä juuri mitään ainakaan aidalla, minkä se ylitti tosi hienosti useaan kertaan. Kontaktipintoja treenattiin myös, mikä on meille tosi hyvää treeniä, koska Jedi olisi painamassa täysiä eteenpäin välittämättä mistään pinnoista tai hidastamisista. Pysäyteltiin kontaktipinnalle ja vapautettiin jatkamaan, mikä oli Jedin mielestä täydellisen turhaa, koska kovaa olisi kivampi mennä.