Lajit vaihtoon

Meillä laitettiin nyt sitten tokotreenit jäihin kokonaan. Viimeiset pari viikkoa Jedi on jatkuvasti lähtenyt jäljen perään kesken treenien, mikä aiheuttaa vaaratilanteita ja häiriötä muille treenaajille ja tuntuu harvinaisen tyhmältä lähteä etsimään koiraa metsästä, minne se on painanut tuhatta ja sataa. Itsellä alkaa hermot menemään myös, mikä sitten huonontaa treenejä entisestään. Päätin jättää tokon treenailun toistaiseksi kokonaan ja kokeilla jotain uutta, missä Jedi pääsee hyödyntämään noita luontaisia vaistojaan.

Tänään Prismasta tarttui mukaan kaksi purkkia (ihan järjettömän hintaista) verta ja sieniä, millä tehdä verijälkeä. Kävin etsimässä jotakin kirjaa aiheesta, mutta paras löytö oli kirja, missä yhden sivun verran kerrottiin jäljestävistä roduista (cockeria ei edes mainittu) ja yksi sivu opasti tekemään jälkeä; tosin ei verellä vaan lihasnesteellä. Hassua oli myös se, että käskettiin aloittamaan jäljestävien rotujen kohdalla heti pitkästä matkasta, joka risteilee ja kiipeää kivien päälle jne., mikä mun mielestä on hassua, koska yleensä aloitetaan alkeista eli ihan muutaman metrin matkoista. Ajattelin tehdä tohon lähimetsään parikin eri jälkeä - yhden lyhyemmän mitä vaikka Uutikin viitsii yrittää ja yhden vähän pidemmän, mitä voidaan Rullen ja Jedin kanssa tehdä sitten kun on "suoritettu" se lyhyempi jälki. Täytyy varmaan tosin hankkia jotain narua, millä merkitsen puita, koska muuten unohdan itse sen reitin, minkä oon justiinsa tehnyt jälkeä ja en tiedä, suorittiko koirat jäljen.

Itseä harmittaa tosi paljon, ettei tota tokoa pääse nyt enää treenaamaan, ennen kuin sitten ensi talvena hallissa, missä Jedi turkin onnistuu löytämään jälkeä. Vaikka päädyinkin tokoon vähän kuin vahingon kautta, koska pentukurssille mentiin vaan muiden koirien tapaamisen vuoksi ja päädyttiin sitten pentutokoon ja sieltä ALO-treeniryhmään, niin siihen jäi koukkuun ja itse treenaisin mielelläni tokoa tai pk-tottista. Mutta joo, täytynee tyytyä nyt sitten verijälkeä tekemään ja rakentelemaan noita agility-esteitä, että pääsee Uutin kanssa kerran viikossa treenaamaan, koska ton jatkuvan kortisonin syömisen takia Uuti-reppanan luusto ei kestä kovin rankkaa treenaamista. Ajateltiin tosiaan itse väsätä agi-esteitä, mitkä saisi sitten tonne kellarikomeroon jemmaan ja sieltä sitten autoon. Saisi itse treenattua silloin kun itselle sopii, koska Uutin kanssa ei ryhmiin voi mennä, kun tota reppanaa ei voi rokottaa. Ja nyt täytyy sitten odottaa, että saadaan toivottavasti ensi viikolla Uuti verikokeisiin, missä samalla sitten katsotaan sen silmät ja toinen korva. Yksi päivä sain varmistuksen siihen, että Uutin toinen silmä ei ole todellakaan kunnossa, koska ne Jedin kanssa kyttäsi koiraportin takana ja lamppu osui niitä pahasti silmiin. Jedi siristi silmiään ja Uuti siristi toista silmää ja toinen silmä ei reagoinut valoon mitenkään, mikä ei näyttänyt kauheen hyvältä. Ja korvassahan sillä on sellainen iso alue, mistä irtoaa ikään kuin hilsettä ihan kamalasti, mutta hilseen sijaan irtoaa tosi isoja valkoisia ihon paloja. Kortisoni on vissiin ruvennut laittamaan Uutin kroppaa palasiksi...

Tytöt poseerasi kameralle ennen lenkille lähtöä! On ne aika herttaisia otuksia. Sääli vaan, etten kummankaan kanssa oikeen pääse kunnolla treenailemaan. Mutta minkäs teet!