Pakkaspäiviä

Saatinpas tällekkin talvelle kunnon pakkasia. Omaan makuun tosin vähempikin olisi riittänyt, koska nyt tuntuu että lenkkimotivaatio kariutuu heti kun pääsee ovesta ulos ja edes tuplavillasukat, villapaita, toppatakki ja kahdet college-housut päällekkäin ei auta kylmyyteen. Tänään tein suosiolla vaan sellaisen puolen tunnin lenkin tyttöjen kanssa, koska Uuti nosteli tassuja ja tärisi koko matkan ja omatkin kädet ja jalat oli loppulenkistä tunnottomat. Jedi sen sijaan tassutteli oikein tyytyväisen oloisena  - ilman takkia ja mitään. Eikö kaiken järjen mukaan koiran, jonka turkki on trimmattu lyhyeksi, ja joka nyt muutenkaan ei ole samaa kylmyydenpitävyysluokkaa kuin huskylla, pitäisi palella näillä pakkasilla? Kertokaa joku se Jedillekin. Ennen lenkkiä melkein säälitti viedä Jedi ulos ilman villapaitaa, jonka autuaasti unohdin Vantaalle, mutta eipä villapaidattomuus tuntunut Jediä haittaavan. Mistä toi onkin saanut noin hyvän kylmänsietokyvyn?

Jedi ei toki ole ainut joka meillä tykkää lumesta ja pakkasesta. Mitä parempi talvi sitä onnellisempi Rulle. Nappasin aika ihania kuvia onnellisesta huskysta joka löysi kepin koirapuistossa. On se hyvä että koira viihdyttää itse itseään. Sain aika hyvät naurut kun Rulle pomppi samaisella puistoreissulla hangessa ja Jedi yritti kovaa kyytiä mennä perässä. Tuloksena se, että Jedi jumittui vähän väliä hankeen.

kaunis, kauniimpi, Jedi.

Oon todennut, että talvi, yksiö, treenaaminen ja kolme koiraa ei vaan sovi yhteen. Tää yksiö on siis tosiaan väliaikaratkaisu, mutta hankaloittaa silti aika kummasti treenaamista, koska yhden uteliaan nenän asemasta onkin kolme uteliasta nenää namipussilla. Ollaan Jedin kanssa siis treenattu ulkona, mutta nää pakkaset aiheuttaa sen, että on pakko pitää treenit lyhyinä. Onneksi pääsee isompaan asuntoon eli saa oven kiinni muiden ahneiden kuonojen edestä ja voisi vaikka ilmoittautua johonkin ohjattuun treeniin taas vaihteen vuoksi.