Tehotreenaamista

Nyt ollaan Jedin kanssa ryhdistäydytty! Itselle iski tossa loppuvuodesta pieni laiskuus ja treenailtiin melko laiskasti Jedin kanssa. Nyt päätin kuitenkin napata itseäni niskasta kiinni, että keväällä olisi sitten edes asiaa tokon mölliluokkaan ja että siitä sitten pääsisi etenemään ALO-luokkaan. Nyt on kovassa treenissä sitten paikallaan seisominen (meidän ongelma nro. 1). Oon miettinyt että yrittäisi kokeilla kosketuskepin käyttöä, koska sitä on monet suositellut kun oon tästä ongelmasta puhunut. Oon vaan niin maailman huonoin käyttämään noita apuväleineitä, joiden pitäisi helpottaa koulutusta. Naksutinkin vähän jäi, vaikka siihen yritin alussa kovasti Jediä ehdollistaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että ollaan edelleen tossa paikallaan seisomisessa samassa pisteessä kun puoli vuotta sitten, mikä ei ole kauhean hyvä. Nyt tosin päätin kokeilla vähän toista lähestymistapaa ja toivon, että saataisiin tuloksia aikaan.

Ongelma nro. 2 on tokoeste. Pitäisi vissiin jonkunlainen esteviritelmä saada vaikka vaatehuoneeseen jemmaan, mistä sen voisi heittää vaikka autoon ja ajaa johonkin treenaamaan. Tai kasata sen tohon olkkariin silloin tällöin. Ei olla koskettukaan tokoesteeseen sen jälkeen kun treeniryhmässä käynti loppui ja se on nyt se isoin kompastuskivi. Miten ootte ihmiset treenannut estettä kotioloissa? Neuvoja ja vinkkejä otetaan vastaan.

Muuten ollaan nyt vietetty Jedin kanssa aika vauhdikasta arkea kun sahataan Vantaan ja Tampereen väliä. Kaikki vapaat menee tällä hetkellä Vantaan päädyssä, missä koiraporukkaan kuuluu kolme koiraa (kuvia alla). Oon kuitenkin pyrkinyt joka päivä touhuamaan edes hetken Jedin kanssa kahdestaan, mikä tosin vaatii pikkusen, koska asunto ei ole kauhean iso. Tuleepa treenattua sitten ainakin ulkonakin. Oon riemuinnut siitä, että Jedi on vissiin päättänyt selättää herkkyytensä ja suostuu nykyään jopa makaamaan lumessa, vaikka syksyllä vesisateessa makaaminen oli ällöttävää. Muutenkin oon nyt pyrkinyt treenaamaan ulkona muutenkin enempi ja etenkin silloin, kun on jotain häiriötekijää ja voin ylpeenä todeta, että kakara tottelee nykyisin aika hyvin. Korvat katoaa aina vaan harvemmin ja harvemmin ja joskus musta tuntuu, että toi jopa haluaa tehdä mun mieliksi asioita - mikä on tietenkin ihan postiivista!

Koko porukka!

Kuka muistaa mun sanoneen, että mun luona ei koirat nuku sängyssä?

Sitten vielä lisää uteluita lenkkimaastoista! Tällä kertaa utelua pääkaupunkiseutulaisille. Mulla olisi haussa metsä, jossa uskaltaisi koiria pitää vapaana eli metsä, jossa ei jatkuvasti törmää muihin ihmisiin tai koiriin. Millainen on esimerkiksi Sipoon koirametsä?

Ja loppuun vielä kiitokset ihmisille noista Tampereen lenkkeilyvinkeistä. Suolijärven lenkkiä sahataan Jedin kanssa useamman kerran viikossa koska se alkaa tosta melkein kotiovelta. Kiitos myös lenkkiseuratarjouksista, edelleen kaipaillaan lenkki- ja leikkiseuraa, mutta en ole yksinkertaisesti saanut aikaiseksi kaikessa tohinassa laittaa viestejä ihmisille. Annen ja Ässän kanssa käytiin tänään toi edellä mainittu lenkki vetämässä. Kuvia olisi ollut tietenkin kiva napata, mutta tuppaa olemaan niin pimeitä noi illat jo, ettei kameralla olisi tehnyt metsässä yhtään mitään... Jedi-ressukka ei millään ymmärtänyt, että siinä olisi ollut toinen samanlainen karvakorva ja piti vähän ujoilla. Mikähän tohon kakaraan on mennyt, kun juoksujen jälkeen on tuntunut että se on alkanut ujoilemaan, draamailemaan ja leikkimään sylikoiraa.