maanantai 31. lokakuuta 2011

Tokoilua

Oon päättänyt nyt ryhdistäytyä ihan täysillä ton tokon kanssa, koska tosiaan olisi kiva päästä edes ALO-luokka suorittamaan ton kauhukakaran kanssa. Kovasti uhosin silloin Jedin ollessa kolmekuinen, että kyllä me mennään tokossa niin pitkälle, ettei kukaan ole cockerin kanssa vielä mennyt, mutta joo... Cockeri on cockeri, ne on niin ahneita (ainakin Jedi), että pelottaa ajatella, mitä kokeissa käy, kun ei ole namia mukana. Jedi varmaan kyllästyy ja laittaa läskiksi koko homman; juoksee moikkaamaan tuomareita ja muita koiria, kaivaa ison kuopan keskelle kenttää, varastaa joltakin eväsleivän kädestä ja hyppää ensimmäiseen autoon, missä on ovi auki. Ja sitten saadaan porttikielto kaikkiin Suomen kokeisiin. Kauhukuvia. Ei vaan, toivotaan parasta.

Liikkeet meillä sujuu vaihtelevasti. Osittain ihan omaa laiskuutta (tai sen puutetta) saa syyttää...

  • Perusasento: Jedi tietää mistä on kysymys, mutta toisinaan tarttee vielä jalka-avut (eli vasemman jalan siirtäminen taakse ja sitten eteen), ettei Jedi jää liian eteen. Toisinaan Jedi taas tulee ihan täydellisesti ilman mitään apuja.
  • Paikalla makaaminen (2 minuuttia): Menee joo - jotenkuten. Kaksi minuuttia tosin ei mene vielä; korkeintaan on päästy puoleentoista minuuttiin. Tästä saan kyllä syyttää ihan vaan itseäni, koska mun mielestä tää on ehdottomasti tylsin liike mitä on olemassa. En jaksaisi itse millään seistä kahta minuuttia. Ja sitten kun se pitäisi tehdä vielä monta kertaa treenatessa. Tässä siis kohta yksi, missä saan ryhdistäytyä. Jedillä tää menee ihan hyvin; mitä nyt noita nuuskimisia tulee. Viime aikoina oon joutunut turvautumaan käsimerkkiin kun palaan Jedin luokse, koska se on niin innoissaan, ettei meinaa pysyä maassa vaan nousee istumaan.
  •  
  • Seuraaminen kytkettynä: Onnistuu kyllä juu. Jedin kanssa alettiin saman tien treenata sitä, että pysähdyttäessä se istuu, joten siinä ei ole ongelmaa. Aina välillä häiriötilanteessa saan korjata Jedin seuraamista, kun se meinaa mennä liian vauhdikkaasti. Kontaktia pidetään vaihtelevasti: kotona kontakti on täydellinen ja häiriötilanteessa vaihtelee. Täyskäännökset on bueno, mutta muut käännökset on mulle itselle mörkö, koska tokokouluttaja teki niistä sellaisia. Meitä peloteltiin oikein urakalla, että ne on vaikeita ja hankalia ja nyt oon saanut semmoisen kuvan takaraivooni. Se näkyy mm. siinä, että hidastan tahtiani ennen käännöstä toooosi reilusti, jolloin Jedi olettaa, että nyt pysähdytään ja iskee pyllyn maahan ja odotaa kehuja. 
  • Seuraaminen taluttimetta: Kuten ylläoleva.
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Omasta mielestä yksi meidän vahvimmista liikkeistä. Jedi jää hienosti maahan ja häntä vaan vispaa. Tosiaan, joudun välillä käyttämään käsimerkkiä myös tässä, kun palaan koiran luokse, koska Jedi on niin ilonen siitä, että tulin takasin, ettei meinaa pysyä karvoissaan.
  • Luoksetulo: Treenitilanteessa (kun Jedissä on napsahtanut päälle treenivaihde eli korvat on tallessa) hyvä. Otan Jedin suoraan sivulle, jossa joudun edelleen käyttämään jalka-apua eli siirtämään vasemman jalan taaksepäin, jotta Jedi ei jää liian eteen. Tosin huomaan, että esim. koirapuistossa, kun käsken Jedin tänne-käskyllä luokse, se tulee omatoimisesti sivulle. 
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä: Epic fail. Ei voi muuta sanoa. Jedi ei osaa vielä seisoa edes käskystä. Tää on tällä hetkelle ahkerassa treenissä eli treenataan pääasiassa tätä jokaisella treenikerralla ja lisäksi muita liikkeitä. Jedi on vaan niin pahuksen nopea laskemaan pyllynsä maahan ja koska oon niin pitkä ja Jedi niin pieni, niin mun täytyy salamana kumartua palkkaamaan Jedi ennen kun pylly laskeutuu maahan. Auttaisikohan toi kosketuskeppi tän opettamisessa...?
  • Estehyppy:  Tää meni ihan hyvin kun treenattiin tokoa ryhmässä, mutta kotona ei ole ollut mahdollista tätä treenata eli en tiedä, miten nykyään sujuu. Pitäisi varmaan hankkia sellainen este, minkä saa itse kasattua vaikka tohon kotipihalle, että pääsee treenaamaan.
Kauhee kun tän perusteella kuulostaa, ettei Jedi osaa mitään, vaikka itse oon oikeastaan aika tyytyväinen sen osaamiseen. Tähän päälle meillä osataan sitten kaikkea turhaa, kuten läpyjä ("Gimme five!") ja moromoroja, jalkojen välistä pujottelua ("kasi" ja "nolla"), ryömimistä, kuolemista ja muuta tooooodella tarpeellista. Luoksetuloa on treenattu eri asennoissa koiraan nähde eli toisinaan oon sivuttain (kumminkin päin), toisinaan normaalisti ja toisinaan sitten selkä Jediin päin ja kutsun luokse, jolloin sen on hakeuduttava joka kerta perusasentoon. Nää sujuu pääasiassa tosi hyvin. Paikalla olossa on treenattu myös sitä, että kierrän Jedin ympäri ja se ei saisi missään vaiheessa muuttaa asentoaan radikaalisti seuratakseen, missä mä meen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!