Rantalenkkeilyä

Käytiin Jedin kanssa tänään lenkillä pyörän kanssa tossa rantareitillä. Kerrankin jaksoin napata kameran hyllystä mukaan (ja olin jopa jaksanut ladata akut), joten sain napattua pari kivaa kuvaakin. Muutama muukin ihminen oli todennut, että on nätti lenkki-ilma, joten saatiin jatkuvasti väistellä mummoja. Mikähän siinäkin on, että mummojen on pakko kävellä rivissä ja mahdollisimman keskellä tietä. Pyörän kellon soittaminen ei tietenkään tarkoita, että joku haluaisi ohi. Sitä soitellaan omaksi iloksi.

Ihanan lämmin syksy on ollut. Tajusin vasta tänään, että kohta on jo marraskuu ja vielä on ihan vihreää ja pipojen ja tumppujen kanssa on välillä jopa liian kuuma lenkkeillä. Tallillakin mulla oli eilen päällä ohutta kangasta oleva pitkähihainen t-paita ja tuulitakki ja hienosti pärjäsi ulkona ratsastaa. Paksummalla vaatetuksella on niin kuuma, että alkaa ahdistaa. Saa nähdä, että millainen kauhutalvi mahtaakaan tulla, kun on tällainen syksy. Mitäköhän sitä talvella keksisi pyöräilyn tilalle... Pitääköhän sitä hankkia sukset ja ruveta hiihtämään, koska pitkien matkojen hölkkääminen ei tule kuulonkaan, koska kärsin jostain mystisestä hengitysvaikeusjutusta eli keuhkot ja kurkku lyö lukkoon heti, kun on juossut parisataakin metriä. Koirapuistossakaan Jedi ei oikein viitsi juosta enää. Tänään se kävi pari kertaa juoksemassa spurtin ja sen jälkeen tyytyi nuuskimaan ja istumaan mun jaloissa. Muutama ihminen kysyikin, että onko se kovin vanha jo.
"Joo, on se 11 kuukautta vanha..." 

Viimeisessä kuvassa edustaa maailman kiistatta onnellisin koira! (Voiko koira enää näyttää masentuneemmalta? Melkein voisi varata ajan psykiatrilta...)

P.S. Tänään koirapuistossa ihailin nelikuista australianpaimenkoiran pentua. Meinasin napata koiran kainaloon ja rynnätä pakoon, hehe. Ei yhtään helpottanut tätä ikuista aussiekuumetta.