Terveisiä Emmalta

Reissusta selvittiin hengissä. Oon aina yhtä järkyttynyt eläinten kohtelusta monissa muissa maissa. Tällä reissulla meinasi tulla itku silmään kun hotellivirkailijat kävi potkimassa (kyllä, potkimassa) kulkukoiria pois hotellin edestä. Pahin asiassa oli ehkä se, että yksi koirista oli ihan meidän Emman näköinen. Raukka viiletti menemään kolmella toimivalla jalalla, kun ihmiset kävi potkimassa. Alla olevasta kuvasta voi huomata yhdennäköisyyden Emman kanssa.

Ainoaa ja oikeaa Emmaakin ehdittiin nähdä sunnuntain ajan, kun isä tuli mökiltä kotiin. Emma-täti on jo alkanut harmaantumaan, mutta kovasti se edelleen on mukana kaikissa touhuissa. Ikä on vain numeroita! Nappailin pihalla muutaman kuvankin Emmasta voikukkakedolla, mutta niiden laatu ei ole kauhean kehuttava, koska en oikeen nähnyt kuvata kun aurinko porotti suoraan silmille.

Jedi käytiin hakemassa sunnuntai-iltana kotiin. Oli kuulemma lomailu mennyt Jedillä hienosti; olivat käyneet agility-kisoissa ja uimassa, Jedin sisko oli käynyt kylässä ja Jedi oli painanut menemään Tikrun kanssa. Muutaman kerran pikkuneiti oli livahtanut aidan alta ja koittanut lähteä meidän perään, mutta olivat onneksi huomanneet Jedin paon heti ja aita saatiin tiivistettyä. Ihanaa kuitenkin, että on taas koira kotona. Elämä olisi paljon tylsempää ilman Jedi Jodokusta! Ja viikon treenitaukokin on näköjään tehnyt hyvää, koska Jedillä häntä heiluu kun viimeistä päivää, kun aletaan treenaamaan. Motivaatio satanen, kiitos viikon loma.