Maalaisseikkailu

Keskiviikosta sunnuntaihin vietettiin maalaismaisemissa talon- ja koiranvahteina. On se maalaiselämä (tai mikä tahansa elämä, johon kuuluu iso piha) helppoa näin koiran kannalta. Jedi juoksi hienosti itsensä väsyksiin joka päivä pihalla joko ihan yksikseen taikka sitten Santun, pallon, kepin, perhosen tai minkä tahansa perässä. Itse istuin aurinkotuolissa toipumassa flunssasta ja potkaisin välillä jalkapallon pihan poikki, jotta koira sai pinkaista sitten pallon perään. Välillä nostin pyllyni ylös tuolista ja kävelin parinkymmenen metrin matkan omaan rantaan ja heitin kepin, niin kumpikin koira oli vedessä. Jedi tosin päätti, että rannan kivet olivat ällöjä ja niiden päältä ei voinut kävellä, joten Jedin uimaan lähteminen oli aina hieman työläs prosessi. Kunnon lenkillä käytiin ainoastaan kerran koko neljän päivän aikana, koska valitettavasti anoppilassa ei ole kovin kummoisia lenkkimaastoja naapurissa. Joten koirat autoon ja kohti läheistä kylää, mistä sitten löytyikin lenkkimaastoja. Jedin mielestä lenkki olisi tosin varmaan saanut olla vauhdikkaampikin, mutta kun mukana oli ylipainoinen mummokoira, ei viitsinyt kauheata kyytiä painaa. Joten jos jollakulla on tarjota mulle isohkolla pihalla varustettu talo, niin kyllä, voin ottaa lahjoituksen vastaan. Jedi ja minä tykätään kyllä isosta omasta pihasta.

Kuvat saavat taas puhua puolestaan, koska niitä jälleen kertyi... Mulla on puhelimessa aivan hillitön video Jedin frisbee-leikeistä, mutta en jostain kumman syystä saa sitä nyt koneelle siirrettyä, joten siitä saatte nauttia myöhemmin. Ja tosiaan, kuvissa näkyvä kultsi on Santtu ja venäjänajokoira on Elmeri, samasta taloudesta.

"Näin mä onnellisena pompin etiä päin!"

Santtu ja maailman hillittömin leikki-ilme!