Saatiin aktivointia ja sekoitusta normaaliin päivärytmiin, kun siskot ajelivat Helsingistä Emman kanssa käymään. Koirathan ottivat saman tien pienen murinamatsin, kun piti selvittää että vieläkö Jedi luikkii karkuun jos Emma vähän komentaa. Ei luikkinut vaan nappasi luun Emman edestä ja meni syömään sitä keskelle olohuonetta. Alkuselvittelyjen jälkeen päätettiin lähteä koko porukalla uimaan, koska mittari näytti kolmekymmentä astetta ja veden äärellä olo tuntui ainoalta inhimilliseltä mahdollisuudelta. Toteutus oli sitten taas oma operaationsa, koska koiraystävälliset rannat ovat melko vähissä. Ensimmäinen koiraystävällinen rannan- ja laiturinpätkä oli varattu siideriä naukkaileville teineille ja toisella rannalla ala-asteikäiset melonnan ystävät tekivät kuivanmaan harjoituksia. Melojat saivatkin sitten seuraa kahdesta koirasta, jotka kummatkin pulahtivat uimaan saman tien - myös Emma, joka on uinut mun nähden kerran koko elämänsä aikana. Ja ikää tulee tänä vuonna mittarin jo yhdeksän vuotta. Hyvä Emma!
Kuten kuvasta näkyy, Jedi otti hyvin osaa kaikkeen tekemiseen. Etenkin ruokapuolen se olisi hoitanut enemmän kuin mielellään, mutta jostain kumman syystä kukaan ei halunnut jakaa ruokiaan Jedin (tai Emman) kanssa. Omista kupeista koirien piti aina syödä ruoka järjettömällä vauhdilla, koska oli kuitenkin hyvin mahdollista, että toinen ehtisi syödä kummatkin kupit tyhjäksi. Ja kun oma kuppi oli saatu tyhjäksi seurasi vaihto - toisen kuppiin olisi saattanut jäädä jotakin! Ruoka oli muutenkin meillä hyvänä valttikorttina, koska Emma päätti taas järjestää haukkumissessiot ja koko talo kaikui. Oli pakko jättää sille luu aina, kun lähdettiin ulos, koska muuten takaisin tullessa kuului parkkipaikalle asti haukunta. Yöllä kävin suosiolla hakemassa Emmankin makuuhuoneeseen nukkumaan, että naapurit (ja me itse) saivat nukkua yönsä edes jossakin rauhassa.
Muutoin vierailu sujui oikein hyvin. Koirat pääsivät yölenkille metsäpolkuja pitkin ja köllöttivät kumpikin pitkään lenkin jälkeen tassut taivasta kohden. Meillä lenkkeily sujuu muutenkin nykyään iltaisin tai öisin, koska Jedille toi helle on yksinkertaisesti ihan liikaa. Eikä kyllä itselläkään ole kaikkein miellyttävin olo, kun painaa lenkkiä niska limassa kolmenkympin helteessä. Aamuinen ratsastuskin otti jo kunnon päälle, kun aurinko porotti suoraan niskaan kaiken aikaa. No, ehkä syksyllä ollaan nätin värisiä. Paitsi Jedi, joka taitaa jäädä harmaaksi kaikesta auringossa olosta huolimatta.
Huominen köllöttellään kotosalla koko perheen voimin ja sunnuntaina Erika lähtee Lappiin reiluksi viikoksi ja me suunnataan Jedin kanssa retkelle kohti Tamperetta, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, tassunjälkiä. Jätä viesti!