LUVAn kanssa hieno

Alkuun pahoittelut surkeasta kuvasta. En tiedä mitä tapahtui, mutta tämä näytti kerrasta toiseen tältä, joten olkoon...

Keskellä kiirettä on pakko tulla päivittämään vielä pikapäivitys erinomaisen hienosta spanielista! Sunnuntaina käytiin isänpäivän kunniaksi juoksemassa pari rataa kotihallilla järjestetyissä JAUn kisoissa. Tuttuun tapaan kotihalli oli liian lähellä, huiman kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten sinne lähdettiin taas myöhässä. Olin jo ennen kisapaikalle ajamista ehtinyt lämppäämään koiran, joten kisapaikalla ehdittiin ilmoittautua ja sitten alkoikin rataan tutustuminen, jonka jälkeen oltiin toisina suoritusvuorossa. Koko rata oli alusta loppuun fiasko isolla F:llä. Jedi joko kompastui ennen ensimmäistä estettä tai hyppäsi liian kaukaa, ja tipahti kesken lennon aidan päälle. Hienosti se jatkoi eteenpäin, mutta seuravasta aidasta se juoksi ohi (otettiin uudestaan), kaksi seuraavaa pudotti ja viimeisestä juoksi ohi. Tulokseksi saatiin siis HYL. Jedi on yleensä tosi tunnollinen suorittaja eikä juokse aitojen ohi vain juoksemisen ilosta, joten taivuttelin sen tassuja ja tunnustelin selkää, mutta mitään se ei aristanut, joten ilmeisesti sille vaan jäi paha maku suuhun ensimmäisestä epäonnistuneesta aidasta. Käytiin ajelemassa autolla ympyrää hetken aikaa, koska Jedi rauhoittuu tosi hyvin kun sen laittaa auton takapaksiin ja lähtee ajelemaan, ja kun tultiin takaisin hallille käytiin lämppäradalla tekemässä aitoja. Jedi pudotti ensimmäiset aidat ja se selvästi aristeli ja jännitti vähän aitoja ja hyppäsi tosi kaukaa. Kentän laidalla olleet treenikaveritkin kummasteli, koska Jedi ei yleensä pudota aitoja tai tule aidoista ohi. Niin kun ei käytännössä koskaan. Palkkasin heittopalkalla aidan taakse ja ykskaks homma alkoi taas toimia tavalliseen tapaan, ja aidat rupesi pysymään ylhäällä. Toiselle radalle lähdin vähän epävarmoin fiiliksin, mutta Jedi osoitti taas olevansa spanieli vailla vertaa, ja tehtiin näpsäkkä nolla. Lähdettiin suoraan radalta jäähdyttelemään oikein pitkän kaavan mukaan, koska meidän nollat on usein niin hitaita, ettei niillä sijoituta. Takaisin tullessa yllätyin, kun syliin työnnettiin lahjapussia ja onniteltiin nollavoitosta. Oltiin luokkamme ykkösiä ja saatiin toinen LUVA, vain kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Oltiin missattu palkintojen jako jäähdyttelylenkin takia, mutta toisaalta, tärkeämpää jäähdytellä koira kunnolla ja heti, kuin seistä ottamassa vastaan palkintoa.

Taas yllätyin siitä, miten hieno Jedi onkaan ja kuinka nopeasti se sai hermonsa kasaan ekan radan fiaskon jälkeen. Tokalla radalla ei ollut enää merkkiäkään aitojen jännittämisestä, vaikka vielä puoli tuntia aiemmin lämppäradalla se oli arastellut aitoja. Kuinka pätevä voikaan pieni spanieli olla? Hienoista hienoin ja parhaista parhain! Ehkä tässä on tällainen vakka on kohdannut kantensa –juttu, koska Jeppis vaan sopii mulle kuin nenä päähän. Parempaa koiraa ei voisi toivoa! Nyt pidetään hetken aikaa kisoista taukoa ja odotellaan Jedin juoksuja tuleviksi. Sitten jatketaan tätä höntsäilyä kisakentillä, koska näköjään meidän ”mennään vaan tekemään samalla lailla kuin treeneissä” –ideologia tuottaa tulosta, ja jos ja kun serti saadaan, niin jäädään suosiolla tauolle pohdiskelemaan ohjaustekniikoiden saloja.