Ei se vaan aina suju

Tänään aamulla ajelin Vantaalle meidän toisiin ohjattuihin rallitreeneihin. Viikko oltiin kotiläksynä harjoiteltu ohjaajan vasemmalta puolelta perusasentoon tuloa (eli sitä liikettä, mikä suurella osalla koirakoista on "sivu) sekä eteen istumaan tuloa. Jedi on alkanut hyvin hakemaan vasemmalta sivulle tuloa, mutta se yrittää oikoa ja kääntyä heti jalan vieressä, jolloin lopputulos on erittäin vino koira, joka jää kauas jalasta. Oon yrittänyt saada sitä laajalla käsiliikkeellä jatkamaan matkaa kauemmaksi ja sitten vasta kääntämään. Jedin mielestä koko juttu on ihan tyhmä, koska miksi kaartaa kauaksi namikädestä, jos on mahdollista tehdä kaikki lähempänä kättä. Ettei namit vaan katoa. Kom-käsky alkaa hahmottumaan hyvin. Oon tehnyt harjoitusta, jossa jätän Jedin perusasentoon istumaan ja kävelen eteenpäin ja kutsun Jediä vuorotellen kom- ja kaarto-käskyillä. Kyllähän toi alkaa sujumaan kun vaan jaksaa jankata samoja asioita. Koiralta tulee vaan niin vahvasti se ohjaajan takakautta sivulle hakeutuminen (eli meidän sivu), mikä tuottaa pieniä ongelmia. Tosin ihmekös tuo, kun ollaan viimeiset kaksi vuotta aloitettu jokaikinen liike perusasennosta eli se on varmaan meidän eniten treenattu liike. Seuruuta ollaan myös tehty ahkerasti, koska se on rallissa niin isossa osassa. Jedillä toimii seuruu kohtuu hyvin, vaikkakin se innostuessaan edistää, mutta yhden korjauksen jälkeen alkaa seuruu sujumaan.

Tänään saatiin uusia kylttejä rallissa. 360 asteisia käännöksiä oon odottanut kauhulla, koska Jedin takapää ei toimi niin kuin haluisin. Ja lisäksi pyllyllä on paha tapa pudota maahan. Ensimmäiset pari kertaa pylly putosikin maahan, mutta kun annoin käskyä kokoajan kiertäessäni ympäri niin rupesi sujumaan. Vasemmalle kääntyessä joudun tekemään vähän loivempaa liikettä, ettei pylly mene maahan, mutta oikealle kiertäminen sujuu jo aika hyvin. Lisää vaan treeniä takapään käyttöön. Pujottelut ja spiraalit menee oikein jees, niissä kun on vaan seuruuta ja Jedistä on ihan se ja sama, että seurataanko suoraan vai pujotellen. Lisäksi hyödyttiin tokoa varten treenatusta liikkeestä, jossa koira istuu kun ohjaaja pysähtyy seuruussa, kun treenattiin 1-2-3-askelta-liikettä. Itse saan pitää vauhdin kyseissä liikkeessä aika hitaana, ettei Jedi rupea tunkemaan edelle ja jää pysähtyessä ihan vinoon. Muutenkin saisin olla tarkempi siinä, että perusasento ja oikeastaan kaikki muutkin liikkeet tulisi suoraan. Seisomisessa Jedi jää täydellisen vinoon... Ihan oikeasti vinoon. Pahimmillaan ollaan seisty 90 asteen kulmassa toisiimme. Lopuksi päästiin tekemään pieni radan pätkä ja mä olin niin pihalla aina seuraavasta kyltistä, että meni ihan säätämiseksi koko rata. Ja kun yksi rata oli suoritettu niin heti siirtyminen seuraavalle, mikä sekoitti pakkaa entisestään. Nyt vaan ahkeraa treenaamista kylttien kanssa, että oppii suhtautumaan niihin positiivisesti eikä iske paniikki, että mitä tossa seuraavassa kyltissä lukee. Tänään Jedi oli treeneissä jotenkin yli-innokas ja vinkui minkä kerkesi ja helpotkin käskyt meni siltä ohi, kun se vaan tuijotti mua ilmeellä "anna nyt se nami niin mä jatkan itkemistä, jooko?". Mutta eihän kaikki treenit voikaan olla täydellisiä. Tai edes hyviä.

Kiitos Raxun iltahepuleiden, jolloin sen kantaa mulle lelua uudestaan ja uudestaan, ollaan saatu istuminen, maahanmeno ja seisominen aika hyvälle mallille. Meidän iltatreenit sujuu siten, että mä makaan sohvalla telkkarin edessä ja koira kantaa lelua mulle, jolloin mä pyydän siltä liikettä ja kun se suorittaa sen, heitän lelun. Jolloin se tuo mulle taas lelun ja sama uudestaan. Kauheen helppoa koiran kouluttamista, kun voi katsoa Salkkareita samalla! Ulkona ollaan tehty seuraamista, mikä on Raxulla sujunut aina tosi hyvin. Paikalla oloa tehdään pieniä pätkiä, koska kakaran kärsivällisyys ei tahtoisi millään riittää paikallaan olemiseen. Toistaiseksi ollaan tehty paikkamakuut niin, että oon ollut kyykyssä Raxun edessä ja pitänyt namia nenän edessä. Ja sama seisomisessa. Istumisessa voin ottaa jo askelia taaksepäin, mutta liike ei saa kestää kovin kauaa. Kärsivällisyyttä pitäisi saada muutenkin paremmaksi ja karsia pois sellainen räjähtely. Raxulla on paha tapa onnistumisen jälkeen tehdä sellaisia syöksyjä ja hyppyjä ja pomppuja ja hallilla se saattaa lähteä ominpäin esteiden yli tai yrittää rynnätä naapurikentän koiran luokse palkkaamaan itsensä leikkimisellä. Sosiaalinen koira on kiva, mutta musta olisi kivempi, kun koira ei olisi noin sosiaalinen. Toiset koirat on maailman paras asia, ja kun on muita koiria, niin mä en olekaan enää yhtään kiva.

Oon ruvennut miettimään uutta ruokaa Raxulle, mutta en ole edennyt puusta pitkään. Raxulla on maha vähän väliä kuralla ja sitten kun ei ole kuralla, niin se tekee kakat tunnin lenkin aikana monta kertaa. En ole varmaan koskaan kerännyt normaalia kekoa Raxun jäljiltä, vaan aina on vähän löysää, limaista tai muuten kummallista. Tällä hetkellä meillä on ruokana venhätön kana-riisi-nappula, mutta täytyy varmaan kokeilla jotain extra sensitive -ruokaa. Tai kanaa ja riisiä. Kenelläkään hyviä vinkkejä?